ruoho kasvaa

1. päivä

Savilautasella on multaa ja pussillisen rairuohonsiemeniä. Siemenpussi maksoi 35 senttiä. Kissat ihmettelevät toimintaa, ymmärtämättä että kasvaneen ruohon syöminen kuuluu niiden perusvelvollisuuksiin.

2. päivä

Vesi vähenee. Siemenet möllöttävät.

3. päivä

Lautanen on kuiva, mutta en ole kotona kastelemassa.

4. päivä

Huomaan palatessani ettei lautasella ole tapahtunut mitään. Multa on kuivaa, ruoho ei kasva. En saa edes rairuohoa viheriöimään! Kastelen, lannoitan, laitan muovikelmun lautasen ylle. Toivotonta, toivotonta on tämä.

5. päivä

Mitään ei tapahdu. Siirrän lautasen aurinkoon ja kastelen lisää. Älyän että kelmu saattaa johtaa homehtumiseen ja leikkelen siihen pari reikää jotta liika kosteus pääsee pois. Vaan kylmettyykö ruoho nyt? Päiväkotilapsetkin kasvattavat rairuohoa, miksi minä en osaa?

6. päivä

Vahdin lautasta kuin haukka. Ruoho ei kasva! Olen epäonnistunut! Olen kuvitellut itsestäni liikoja ja ylpeys on käynyt lankeemuksen edellä. Viherpeukaloni kuihtuu pois.

7. päivä

Jotain tapahtuu: siementen päissä on valkoista hötöä. Hometta? Siltä se näyttää. Epätoivo valtaa. En kuitenkaan heitä lautasta menemään, vaan toivon että valkoinen nöyhtä on rairuohon esiaste. Avaan kelmua vähän enemmän, jotta homeitiöt pääsevät vapauteen.

8. päivä

Valkoinen karvoitus on sittenkin päättänyt ryhtyä oikeaksi rairuohoksi. Ruoho kasvaa!