piina

Minun on annettu ymmärtää, että normaalit ihmiset ovat harrastaneet liikuntaa jossain elämänsä vaiheessa - edes lapsina. Pelanneet futista, korista, kavereiden kanssa sählyä, jotain. Vaikka se sitten olisi lukioiässä jäänyt. On suorastaan epänormaalia, jos on onnistunut elämään vailla positiivisia liikuntakokemuksia.

No, ihan siihen friikkiluokkaan en pääse.

Ha! odotitte kumminkin kaikki, että väitän ettei ikinä ole ollut yhtään hyvää liikuntakokemusta. Jos niin sanoisin, niin valehtelisin. Vaan kun persuuksellaistumishistoriaani mietin, niin aika karulta se silti näyttää. Ala-asteen kolmannen luokan jälkeen niitä vapaaehtoisia liikuntayrityksiä on vain muutama. Kuukausi itsepuolustusta, kaksi miekkailua, onneton nysväys maanpuolustuksessa, pari kevytsarjan mukavaellusta.

Tuloksethan sitten näkyvät. Erityisesti siinä kovassa mittarissa jota myös vyöksi kutsutaan.

No, huomenna alkaa piina. Ostin kuntosalikortin. Saa nähdä kestänkö kahta kuukautta - tai pidempään. Ärsyttävästi nimetyssä paikassa ei kuulemma ole "adidas-ratsioita" - mitä ne sitten ovatkaan. Sauna on, ja monta kidutusvehjettä joiden toiminnasta en vielä ymmärrä mitään.

Varaudun ikivanhoilla lenkkareilla, siskolta perityillä verkkareilla ja mp3-soittimella. Kuntoilua saatan vielä pitkin hampain sietää, mutta sitä kaiuttimista tulvivaa pintapoppia en sitten ikinä.