Thursday, February 23

rahalla saa, hevosella pääsee

EK:n jäsenfoorumilla aukesi matopurkki kun eräs innokas kyselynrustaaja pisti ihmiset äänestämään siitä millaisia summia olisi valmis maksamaan muusikoista tapahtumissa.

Esiin tuli, tottakai, se että jos minä maksan musiikista, niin sen pitää olla sitten sellaista musiikkia jota minä haluan. Pitää saada tanssimusiikkia, vaikka se sitten tarkoittaisikin sitä että soitetaan kolmea kuudentoista tahdin branlea kolme tuntia putkeen. Että jos ei tule sellaista musiikkia jota haluan, niin enpä sitten maksakaan.

Vaan mistäs palkasta nyt puhuttiinkaan? Ei ainakaan oikeasta. Sellaiset oikeat keikkapalkat ovat ihan eri luokassa. Oikeisiin keikkapalkkoihin kuuluu se, että hoidetaan matkakulut, ja sitten jää vielä rahaa käteen. Siihen ei kuulu se, että muusikko kieroilee matkakulunsa kolmannelta taholta, ruinaa järjestäjiltä ilmaisen juhlan ja sitten saa viikonlopusta itselleen kymmenen euron kolehdin.

Jos maksaa palkkaa, voi esittää vaatimuksia. Muussa tapauksessa on tyytyminen toiveisiin.