Friday, November 25

poiminta

Eilen päästin suustani Valmiin Mielipiteen™.

Uutisissa kerrottiin EU:n maatalouspolitiikasta, joka on johtamassa siihen että Suomessa sokerijuurikkaan viljely vähenee noin puoleen. Vaistomainen reaktioni asiaan oli todeta, että viljelisivät sitten, maatalousihmiset, jotain muuta. Ylituotannon ja jättimäisten tukien on jo aikakin loppua.

Vaan kun Anni ryhtyi kovistelemaan perusteita, niitä ei ollutkaan. Helposti vastustan työpaikkojen siirtämistä Kiinaan, mutta maanviljelijöille ei sympatiaa liikene. Tulonsiirtojakin puollan, ja sitä että ihminen saa työstään kunnon palkan, mutta maanviljelyä solidaarisuus ei koskekaan.

Kotona on joskus puhuttu maataloustuista. Ei mitenkään hyvään sävyyn. Ehkä se on jotenkin kaupunkilaisasenne, joka iskostui selkärankaan jo lapsena. Ei sitä tullut edes mietittyä aiemmin, kun ei koskaan tullut aihe vastaan. Nyt vasta, uutisen äärellä, lipsahti suusta ilman että hetkeäkään mietin mitä olen sanomassa.

Nyt yritän miettiä:

Jos sihteerikkö jää työttömäksi tietokoneiden takia ja joutuu viisikymppisenä kouluttautumaan uuteen ammattiin, niin ei kukaan vaadi että yrityksille pitää antaa tukirahaa jotta ne voivat pitää töissä vanhentunutta sihteerikköväkeä uuden, tehokkaan tietokoneen sijasta. Vaan kun sokerintuotantoa pitää vähentää (koko Euroopan alueella tapahtuneen) mielettömän, vuosia jatkuneen ylituotannon vuoksi, niin viljelijöille korvataan tulonmenetyksiä. Eivät siis tipu äkkiarvaamatta toimeentulotuelle, kuten saattaa jollekulle Elisan irtisanotulle työntekijälle käydä.

No, jos ruokaa tuotettaisiin vain niillä alueilla joissa se taloudellisesti kannattaa, niin kaikki suomalaiset ruoantuottajat voisivat lyödä pillit pussiin samantien. Ei, sitäkään en kannata. Onhan se todettu kai tutkimuksissakin että lähellä tuotettu ruoka on parempaa, luomumpaa ja arvostetumpaa.

En osaa päästä lopputulokseen. En saa itseäni kannattamaan ylituotantoa. En kannata sitäkään, että viljelijöiden työpaikat siirretään Etelä-Amerikkaan.

Eivätkö ne ihan tosi voi ryhtyä viljelemään vaikka rypsiöljyä tai jotain? Voiko se olla niin mahdotonta että jäävät ennemmin työttömiksi? Miksi viisikymppinen sihteerikkö vaihtaa ammattia, mutta viljelijä ei vaihda sokerijuurikasta vehnään?