vastaus

Eleanor kommentoi edellistä. Osittain hän on aivan oikeassa: on ihan totta, että jos ei ole kirjattu nettisivulle ettei laulukirjoja käytetä, niin eivät tapahtumanjärjestäjät voi tietää että musiikkimestari on aikoinaan tehnyt asiasta päätöksen.

Vaan toisaalta voisi kuvitella että seurassa, jossa kaupan bambulyhtyjäkään ei haluttu käyttää öljysäiliöiden kierrekorkkien vuoksi, saatettaisiin vähän pysähtyä miettimään ennen kuin tuodaan juhlaan jotain niin selkeän ja täydellisen epäaikakautista kuin laulukirjat.

Monissa muissa asioissa on hyväksytty se, että jos esineen ulkonäkö vastaa aikakautista niin se sallitaan: huolella naamioitu ilmapatja kelpaa nukkuma-alustaksi siinä missä hirventaljakin. Koristeellinen fontti ei kuitenkaan riitä naamioimaan laulukirjaa. Mikään ei riitä naamioimaan niitä; viimeistään käyttö paljastaa tilanteen ja pahentaa entisestään ongelmaa, jonka monistenivaskoilla yritetään korjata.

Jos Soinnunkantajain killan jäsenet olisivat lukeneet tapahtumainfot huolella, olisi joku saattanut huomata tiedot laulukirja-aikeista jo aiemminkin. Vaan kukaan meistä ei tullut edes ajatelleeksi että niitä ollaan tuomassa. Killan täytyy selvästi potkia itseään hiukan persuuksiin.

Tulevassa konventissa on luvassa koulutusta myös musiikin puolella. Ehkä se parantaa tilannetta.