Wednesday, June 29

Kirjastossa

Korkeatasoinen lukemisto on yliarvostettua. Kesäaikaan en kykene käsittelemään monimutkaisia tai - herra nähköön! - monitasoisia teoksia. On siis keskityttävä surullisenkuuluisaan Maan (jatkuvasti puskassa pökkivät) lapset -sarjaan ja Kaari Utrion semihistorialliseen fiktioon jossa naispäähenkilöllä on aina tukka jota ei saa siististi leteille.

Varmaan pitäisi hävetä, mutta en jaksa. Seuraavaksi pitää varmaan lainata lastenkirjoja, koska aivotoiminta ei riitä enää edes pehmopornahtavaan mukahistorialliseen saippuaan.

Helsingin kirjastoissa oli kirjallisuus järjestetty aihepiirinkin mukaan; oli scifihyllyä ja fantasiahyllyä. Täällä ei ole jaoteltu laisinkaan. Jos haluan lukea scifiä, on haettava koneella ne teokset joihin on läimäisty scifileima ja sen jälkeen metsästettävä niitä ympäri kirjastoa. Epäkäytännöllistä, sanon minä.

Kaipaan yhtä tiettyä novellia, mutta en muista nimeä enkä kirjoittajaa. Idea jäi mieleen; siinä kuvailtiin haman tulevaisuuden ongelmia kun maa ja ihmiset olivat saastuneet elinkelvottomiksi. Kävivät sitten, paskiaiset, nappaamassa menneisyydestä ihmisiä asuttamaan uusia siirtokuntia. Kohteiksi valittiin lentokoneita jotka (arkistojen mukaan) rysähtivät maahan. Nappasivat ihmiset koneesta, laittoivat aivottomia ihmisnukkeja tilalle ja saivat näin tuoretta verta ja kelvollista siitosväkeä muille planeetoille ilman että kukaan huomasi mitään. Kuolemaantuomitut ihmiset saivat uuden elämän tulevaisuudessa, mutta eivätpä kaikki siitä tainneet olla kauhean kiitollisia.

Jos Kokkolan kirjastossa olisi scifihylly, voisin lukea kaikki novellikokoelmat läpi ja katsoa josko löydän tämän tietyn. Nyt se ei onnistu. Jos olen tarpeeksi itsepäinen, voin etsiä kaikki scifikirjat tietokoneen avulla, tehdä niistä aakkosellisen listan ja sitten hakea ne hyllyistä yksi kerrallaan.

Niitä on 96. Vaan onko tässä parempaakaan tekemistä?