ystävyydestä

Birdy mietiskelee uusimmassaan ystävyyttä. "Kerro, ketkä ovat ystäviäsi, niin kerron sinulle, millainen olet" - lainaa hän sananlaskua. Olen eri mieltä, mutta ymmärtääkseni Birdyn kanta pohjautuu siihen, että ystävä yleensä antaa teoille vähintään hiljaisen hyväksyntänsä; se on (toisinaan) ystävän tehtävä. Jos toisella ihmisellä on vahvasti erilaiset arvot, voiko ystävyyttä siis olla? Ei näillä ehdoilla varmaankaan.

Epämiellyttävän erilaisia arvoja on ystäväpiirissäni muutamalla ihmisellä. Sellaisia mielipiteitä, jotka helposti kyökkipsykologialla lukisi luonnehäiriöksi, niin vastakkaisia elämänkatsomuksia että toisen puolta asiasta on jo aivan helvetin hankala ellei mahdotonta ymmärtää.

Ystävyys on joskus sitä, että katsotaan läpi sormien tai pidetään pää kiinni, mutta jos perustavaalaatua olevissa arvoissa ollaan äärilaidoilla, onnistuuko se? Minä väitän, ettei se onnistu. Jos rasiminvastainen katsoo ystävänsä rasistisia touhuja hiljaa sivuun katsoen, onko rasisminvastainen aidosti enää rasisminvastainen? (Birdy)

Minäpä väitän, että kyllä ystävyys on mahdollista ääritilanteissakin, mutta silloin siihen ei enää kuulu nyökyttely ja hiljainen myöntyminen. Ei ystävän tarvitse olla samaa mieltä ja tukea toisen kaikkia ratkaisuja. Ystävä voi sanoa vastaan, lähettää lääkärille, soittaa vaikka poliisit. Olen sanonut ääneen joillekin ystävilleni, että olen tietyistä asioista täysin eri mieltä, ja jos joskus tulee ristiriitatilanne niin aion toimia oman pääni mukaan.

(Hyvistä aikomuksista huolimatta saattaa silti vain jäädä seisomaan ja toljottamaan kun ei osaa muutakaan tehdä. Niinkin on toisinaan käynyt, vaikka olin kuinka päättänyt toimivani.)

Ei ole aivan yksi eikä kaksikaan kertaa kun olen joutunut ystävieni tekojen kautta epämiellyttävään välikäteen. On todennäköistä, että olen itsekin saattanut jonkun ystävän hankalaan tilanteeseen tietämättömyyttäni, pelkuruuttani tai muusta syystä. Se ei silti ole kertaakaan rikkonut olemassaolevaa ystävyyttä. En oikeastaan saa tuollaisesta aikaiseksi edes kunnon riitaa. Harva sitä kumminkaan tahallaan laittaa toisen ikävään paikkaan.

Esitän toisenlaista ystävyysmittaria. Kulunut latteus kertoo, että ystävä on se joka tuntee sinut ja vikasi - ja pitää sinusta silti. Eikä se tarkoita sitä, että ne viat pitää hyväksyä ääneti.