kissa-ajatuksia

Itsepäisyyspäivän tietämillä kävin äidin kanssa ostamassa liput Lumen valon konserttiin. Ennakkotietojen mukaan konsertteja olisi kaksi - seitsemältä ja kymmeneltä. Halusimme siihen myöhäisempään ja sanoimme niin ainakin kolmesti. Myyjä vahvisti ajan ja kertoi, että näköjään seitsemältä ei edes ole keikkaa.

Olisi pitänyt katsoa niitä lippuja tarkemmin. Seitsemältähän se. äh. (Onneksi tuli katsottua lippuja eilen. Olisi saattanut ovella seistessä vituttaa.)

Kissa jahtaa näytöllä liikkuvaa hiirtä. Ruutuun en uskalla kokeilla kissankarkoitesumutetta jonka sisko toi Virosta. Sen sijaan testasin karkoitetta Morwenin lempijyrsittäviin: kännykän laturin johtoon ja cd-soittimen verkkovirtajohtoon. Joko sumute toimii tai kissaa ei vaan huvita järsiä.

(Valmistajan sivuja tutkiessani huomasin että itse asiassa karkoite on tarkoitettu merkkaamisen ja mielenosoituksellisen ympäriinsäkusemisen estämiseksi. Se ei ole - ainakaan toistaiseksi - ollut mikään ongelma Morwenin kanssa. Saa nähdä loppuuko johtojen ja joulukuusen järsiminen tällä aineella.)

Morwen on äärettömän seurallisella tuulella. Olen alkanut vakavissani harkita pitäisikö hommata toinen elukka sille seuraksi. Useimmat kissat viihtyvät yksinään aivan mainiosti, mutta Morwen on niin seurallinen että se on melkein kuin koira. Teen välillä aika pitkää päivää, ja epäilen että Morwen joutuu olemaan liikaa yksinään. Toinen kissa voisi helpottaa tilannetta.

Vaan kun kahden kissan kulut ovat suuremmat kuin yhden; lieneekö minulla varaa? Mitähän muita ratkaisuja voisi olla yliaktiivisen ja seurallisen kissan tylsistymistä helpottamaan? Jos kyseessä olisi amerikanmaalla elävä ihmispenikka, lääkäri varmaan jo määräisi Ritalinia.