talvinen olut

Ringa unohti eilen ostamansa talvioluet pakastimeeni. Tänä iltana tarjolla on kaljasorbettia.

Se putkisierainlepakko, rantaryöväri ja vandaali! (osa 2)

Hellämielisyyksissäni en eilen kieltänyt kun pyörääni pyydettiin lainaan.

Nyt se kostautui. Lainaaja ilmeisesti unohti lukita pyörän sitä palauttaessaan, ja niinpä tänään talon vierusta ammotti tyhjyyttään. Lieneekö asialla ollut se sama makeanvedenpiraatti joka lähes täsmälleen kaksi vuotta sitten otti kulkupelini luvatta käyttöönsä?

Ei niin että yhtään vituttaisi.

ruåttia bussissa

Mikä voikaan olla pahempaa kuin joutua yllättäen suorittamaan sosiaalista jutustelua bussissa?

Joutua tekemään sitä juuri sillä hetkellä kun on kaivamassa esiin kauan käyttämättömänä ollutta mp3 -soitintaan, käyttäen ruostunutta tankeroruotsia, juttukumppaninaan innokas downinsyndroomainen Pietarsaaren mystistä murretta suoltava kanssamatkustaja.

Oli noloa joutua kysymään joka lauseen jälkeen selvennystä.

raha tuli, raha meni

On se vaan sitten ihana tunne kun voi maksaa kaikki laskut (myös sen yllätyksenomaisen viisikymppisen johon ei ollut varautunut) ja rahaa jää vielä yli!

Juhlin ostamalla siivilän. Se on valkoinen ja emaloitu. Näin on ihminen onnellinen pienistä asioista. Onnea edistävät myös toimiva telkkari, digiboksi, dvd-soitin ja piakkoin noudettava perheen vanha viritinvahvistin - se taitaa olla vuodelta 1974, jos en väärin muista.

Olen pian koonnut kotiini vanhempien 70-luvun lopulla ostamat stereot kokonaisuudessaan. Kelanauhuria en saa, se ehdittiin luvata siskon kihlatulle; alkuperäinen lp-soitin on isällä yhä käytössä ja minulla on isovanhempien Bang & Olufsen Beo2000 (noin) vuodelta 1981. Kissat kuluttavat raapimisintoaan vanhoihin JVC:n kaappeihin jotka ovat minua muutamaa vuotta vanhempia.

Nykyisillä stereoillani heitän sitä kuvaannollista vesilintua. Cd rikki, kasettidekit syövät kasetteja ja vinkuvat, radiosta kuuluu pelkkä Keski-Pohjanmaan oma iskelmäkanava ja Radio Dei. Ei sitä rämpylää viitsi edes lahjoittaa enää.

Pitääköhän se viedä ongelmajätteeseen? En ole ennen heittänyt kodinelektroniikkaa roskiin, ei ole tullut mietittyä.

Suzuki, Kodály?

Tammikuussa saan kaksi oppilasta.

Vanhemmalle kukaan on tuskin vaivautunut edes kertomaan, että hänet siirretään kansanmusiikkipuolelle. Nuorempi on kuusivuotias. Kummallakaan ei ole selloa.

Jännittää. Pelottaa. Syyskauden kestäneellä oppimiskäsitysten kurssilla on käsitelty jos jonkinlaista höttöä ja katsottu Kuolleiden Runoilijoiden Seura - mutta ei puhuttu kertaakaan siitä kuinka nuorena nuotit kannattaa opettaa, onko Suzukin menetelmä parempi kuin Kodályn, miksi Mauno Järvelä on paras kaikista tai miten musiikkia kannattaa käytännössä opettaa.

Olen istunut tuntikausia opiskelemassa pedagogiikkaa, kuunnellut maailmaasyleileviä puheenvuoroja oppilaan ymmärtämisestä ja musiikin kauneudesta. Huudellut takarivistä humanisminvastaisia kommentteja, tiukannut tutkimustuloksia ja piirrellyt ryhmätöihin tikku-ukkoja kapinallisesti mutisten.

Taitaa olla aika mennä kirjastoon ja katsoa josko hyllyistä löytyisi jotain oikeasti hyödyllistä.

Lennokkaita näkemyksiä

Vaikka suhtaudun hesarin taloussivuihin yleensä kuten urheiluunkin - selaamalla äkkiä ohi - jaksoin aamulla keskittyä lyhyehköön juttuun kalifornialaisesta David Perrystä joka varoittelee kansaa virusvaaroista. Hesarin asenne kuitenkin arvelutti:

Hänellä on lennokkaita näkemyksiä siitä, mihin tietoturvahyökkäykset tulevaisuudessa suuntautuvat; autoihin, Yhdysvalloissa suosittuihin TiVo-medialaitteisiin, fiksuihin jääkaappeihin jotka tilaavat itse maitoa kaupasta...

Hesari suhtautuu ihmeen naiivisti tietoturvauhkiin joita minäkin jo pidän hyvinkin mahdollisina tulevaisuusennusteina. Olkoonkin että kuulunen siihen paranoidimpaan osuuteen keskivertokäyttäjiä. Lennokkaita näkemyksiä? Sanoisin että realistisia.

Jos autossa on ajotietokone, ja jos kyseisellä vehkeellä on minkäänlaista yhteyttä mihin tahansa tietoverkkoon, väitän että on vain ajan kysymys koska joku paremman tekemisen puutteessa elävä nutipää vääntää ajotietokoneeseen soveltuvan haittaohjelman. Ajotietokoneita - eikä ainakaan verkkoon yhdistyviä sellaisia - ei tietenkään löydy joka ladasta, mutta entäs kymmenen - viidentoista vuoden päästä? Mikä lienee ajotietokoneiden määrä ja kehitysaste silloin?

Ja ne jääkaapit sitten. Miltä kuulostaisi älykäs keittiötarvike joka osaa tilata itse maitoa? Ai että kivalta? No, miltäs kuulostaa suojaamaton älykäs jääkaappi jonka ohjelmistoon on murtauduttu, ja joka sen seurauksena tilaa kymmenen kiloa tryffeleitä, sulattaa itsensä tai ryhtyy merkkiuskolliseksi tilaten vain ja ainoastaan yhden valmistajan tuotteita, piittaamatta omistajan määräyksistä tai tarjoushinnoista?

Jos laite on yhteydessä tietoverkkoon, siinä on edes hiukan yleistynyt ohjelmisto eikä kunnollista suojausta, on aivan pomminvarmaa että joku kuluttaa vapaa-aikaansa (tai työaikaa; hitostako minä tiedän) tehdäkseen mainitun laitteen omistajan elämästä vähän hankalampaa, kalliimpaa tai molempia.

Onhan se ihan totta että hra. David Perryllä on oma lehmä ojassa. Tietysti Perry haluaa markkinoida virusturvaa - erityisesti oman yhtiönsä tuotteita - eikä ole erityisen yllättävää että hän tekee sen varoittamalla tulevaisuudessa mahdollisesti esiintyvistä uhkakuvista. Ei niitä kuitenkaan tarvitse tuomita "lennokkaiksi" vain koska kirjoittajan mielestä ne ovat markkinointikikka. Onhan se myös nimittäin niin, että Perryllä saattaa olla jonkin sortin asiantuntemusta.

Vaikka älyjääkaapit ja ajotietokoneet pysyisivät tyystin virusvapaina (älypuhelimien suhteen taitaa olla jo myöhäistä toivoa), voi ammattilaisten varoituksiin silti suhtauta vakavasti ja varmistaa, että kun ensimmäinen älyjääkaappivirus sitten iskee, se ei ainakaan tapahdu minun keittiössäni.