kybenyein, fraghal, väinämöinens sång

Seppo "Paroni" Paakkunaisen johtama orkesteriperiodi on päässyt alkuun. Osa nuoteista jaettiin vasta aamulla ja kirjoitin omia osuuksiani puhtaaksi hirvittävässä kiireessä. Kahdeksansivuisesta partituurista soittaminen on niin helvetillisen epäkäytännöllistä, että on pakko tehdä omat nuotit.

Olen tapellut muutaman tunnin nuotinnosohjelman kanssa ja päättänyt, että parempi hoitaa homma käsin. Finale on kätevä jos osaa käyttää sitä hyvin, mutta kun yritän kirjoittaa nuottia kappaleesta jonka tahtilaji muuttuu joka toisessa tahdissa, homma on yhtä helvettiä.

Mattojen pesu ei edisty. Kulutin viikonlopun viettäen sietämättömän rankkaa opiskelijaelämää: söin suklaajäätelöä ja analysoin sointuja. Ihan tässä menee jo rappiolle. Lauantai-illaksi vääntäydyin Annin luokse, jäin jumiin ja autoin sunnuntaina kissanpesussa.

Tuikku ei ollut erityisen tyytyväinen: ensin se kammattiin, sitten talossa imuroitiin ja päälle kauhea nöyryytys - sitä roikotettiin vesisangossa väkisin. Eikä tässä vielä kaikki: jälkeenpäin se käärittiin pyyhkeeseen, sen turkki föönattiin kuivaksi ja kammattiin uudestaan.

Kidutusta.

nelisoinnun septimikäännöksiä

Aamun kaksituntinen musiikinteoriaa oli sulattaa aivoni. Tietoa tulee selaista tahtia, että opiskelu vaatii tarkkaa keskittymistä. Olo on kuin pitkän matematiikan alkukursseilla aikoinaan - jos nyt tippuu kun käydään perusasioita läpi, niin ei ole mitään toivoa ymmärtää myöhemmistä kursseista mitään.

Tiedonkulku takkuilee vielä vähän: kansanlaulun ryhmätunnilla oli paikalla kolme oppilasta. Vartin odotuksen jälkeen soitimme opettajalle ja saimme kuulla, että tunnit alkavat vasta ensi viikolla. Äh.

Ja palatakseni aiempaan aiheeseen: kissalle nimi. Nyt listassa ovat

Magdalena Mataleena Kirsi-Jeesus Mörkö Mörökölli Noki - yhdennäköisyys on ilmeinen. Lahja - kissan alkuperäinen nimi

Onko lisää ehdotuksia? Luonteesta saattaa tietenkin keksiä jotain. Toivottavasti eläin ei kauhean usein ryhdy tällaiseksi...

mörkö

Eläimen nimeäminen ei edisty. Sisareni ehdotus - Mörkö - on kieltämättä hauska, mutta en usko ottavani sitä käyttöön. Kaikkihan tietävät, että oikeasti Susi on mörkö (yksi lapsi sanoi niin, ja lapset tietävät tällaiset asiat). Mörköjä voi olla vain yksi, tai ne alkavat tapella keskenään Ylimmästä Mörköydestä. Susi on vetelä nainen, mutta todennäköisesti pyyhkisi viattomalla kissanpennulla lattiaa. Se olisi ruma temppu. En siis voi nimetä kissaa Möröksi.

(Huomaako kukaan, että olen juonut tänään aika paljon kahvia?)

Anni aiheutti minulle hetkellisen sätkyn soittamalla yhden aikoihin ja kysymällä miksen ole jo konservatoriolla. Hämmennyin, koska olin illalla katsonut ettei minulla ole tunteja ennen neljää. Tarkastaessani kalenteria havaitsin unohtaneeni länsimaisen musiikin historian kurssin.

Muut olivat parhaillaan aloittamassa musiikin historian peruskurssia, mutta itse päätin jo aiemmin osallistua pidemmälle kurssille - kaksi opintoviikkoa sen pakollisen yhden sijasta - ja se tunti alkaisi vasta puoli kolmelta. Ei siis paniikkijuoksua koululle. Hyvä silti, että soitti, koska muuten olisin unohtanut koko kurssin.

Tunnilla kirjoitin ahkerasti muistiinpanoja asioista jotka kuuluvat lukiossa opittuun yleissivistykseen. Lähes koko puolitoistatuntinen kulutettiin käymällä läpi sitä, että Kreikan ja Rooman kulttuurilla on ollut jonkinlainen vaikutus nykypäivän eurooppalaiseen kulttuuriin. Musiikkiin päästiin viimeisen viidentoista minuutin aikana. Eiköhän tahti ala ensi viikolla tiivistyä, mutta turhautti silti kuunnella kysymyksiä siitä kuka Prometheus oli.

Sellotunnilla opettaja katsoi stemmojani. Nyt tiedän miten ne kummallisuudet pitäisi soittaa, ja tiedän myös, etten kykene siihen tällä varoitusajalla. En minä ole ammattilainen, en vielä pitkään aikaan. Jotkut niistä tempuista ovat vaikeita kokeneellekin sellistille, saati sitten sellaiselle joka on kahdeksan vuoden tauon jälkeen saanut kaksi sellotuntia.

Sul tasto -> Ponticello? Col legno batt.? Ad lib. flageoletteja skaalan äänillä?

Minun on saatava musiikkisanastoni Kokkolaan ja äkkiä. Eihän noita ymmärrä jos ei ole istunut vuosikausia pänttäämässä italiaa. Ja minähän olen istunut, mutta en silti muista että mitä helvettiä nuo muka tarkoittavat. Yritä nyt sitten soittaa, kun et ymmärrä nuotteja.

Säveltäjän on siis pakko tehdä kompromisseja tai hommata parempi sellisti. Kaikkein paras vaihtoehto olisi tehdä molemmat: stemmoja voisi yksinkertaistaa vähän ja kun niitä olisi soittamassa joku toinenkin, ei olisi niin kauheaa painetta.

Toisaalta: en jaksa odottaa, että kuulen teokset soitettuna. Ne vaikuttavat uskomattoman kieroilta, sellaisella hyvällä tavalla.

Ostin mäntysuopaa ja juuriharjan, mutta en vielä uskaltautunut mattojen kimppuun. Ne varmaan yrittävät syödä minulta jalat kun alan pestä niitä. Kuinka monella asuu räsymatossa Chtulhu? Jo pelkkä imuroiminenkin oli vaarallinen kokemus, mutta se oli pakko tehdä tai Jeron sitkeä karvapeite olisi vallannut tämänkin kämpän.

Nyt kotiin. On nälkä.

jo helpottaa

Viikonloppu on ohi ja olen yhä hengissä. Taidan olla Suurille Muinaisille Muutonjumalille yhden muuttolaatikon velkaa. Vielä on ajettava toinen kuorma, sillä kirjahylly, kirjat, keinutuoli sekä muutamia laatikoita ja pienempiä huonekaluja jäi toistaiseksi Tikkurilaan. Tavaraa on kuitenkin nyt tarpeeksi, jotta asuntoni ei näytä täysin autiolta. Lähes kaikki keittiötarpeet ovat Kokkolassa - paitsi tietysti purkinavaaja. Mikä siinä on, että kun muuton yhteydessä tulee nälkä niin ostaa purkkiruokaa, vaikka purkinavaaja on kumminkin kadoksissa ja löytyy vasta sitten kun on ostanut jo uuden?

Edellinen asukas vei kaikki verhonipsut. Nyt en voi täyttää biologista verhonripustusviettiäni, mutta ei se haittaa koska ripustuskelpoisista verhoistani Kokkolaan ovat päätyneet vain ne isoäidiltä perityt pitsiset. Vältän niitä siihen asti, kunnes saan luokseni viattomia helsinkiläiskavereita, joita voin sitten pelotella järjestämällä vanhanaikaiset kahvikutsut.

("Herra Ylioppilas ottaa lisää kahvia!")

Ostin vanhan posliinisen teeastiaston naurettavan halvalla. Koska tee on pahaa, juon siitä kahvia sitten kun pidän vanhanaikaisia kahvikutsuja. Kupit ovat niin naurettavan pieniä, ettei niitä tule normaalioloissa käytettyä. Ostin sen oikeastaan vain siitä riemusta, että se oli kohtuullisen nätin näköinen, astioita riittää kahdelletoista hengelle ja se maksoi vain viisitoista euroa. Itseasiassa alunperin sovin kymmenestä eurosta, mutta myyjä korotti hintaa ja senkin jälkeen yritti vielä syyllistää siitä, että maksoin alihintaa. Mitäs ei pyytänyt enempää. (Ja jos olisi pyytänyt niin olisi saanut etsiä toisen ostajan, koska minulla ei olisi ollut varaa.)

Suraavaksi on ostettava mäntysuopaa ja juuriharja. Lummetien lattialla lojuneet matot ovat niin kauhean näköisiä että joudun todennäköisesti pesemään ne useita kertoja ennen kuin niiden oikeat värit alkavat taas näkyä.

Opiskelutahti alkaa ensi viikolla tiivistyä. Luvassa on viiden päivän orkesteriperiodi, joka huipentuu torstain ja perjantain konsertteihin. Nuotteja alettiin jo jakaa etukäteisharjoittelua varten ja hyvä niin, koska muutamat stemmani näyttävät aika hurjilta. Niissä nuoteissa on merkkejä, joita en tunnista laisinkaan! Muutamat pariäänet ovat aivan varmasti fyysisesti mahdottomia. Saa nähdä mitä opettaja sanoo huomenna kun näytän niitä.

mallusjokelainen bastardi

Jotkut sen jo tietävätkin; olen ottamassa kissan kotiini. Se siitä vannomisesta sitten. Saa nähdä onnistunko aiempia asuintovereitani paremmin huolehtimaan siitä, ettei eläin ruiki pitkin paikkoja.

(Tuikun puolustukseksi on tosin sanottava, että tiheät muutot, elinympäristön jatkuvat vaihdokset ja lapsuus navetassa saisivat minutkin protestoimaan.)

Mutta mikä naaraskissalle nimeksi? Ehdotuksia kaivataan. Tähän mennessä huomioituja ovat

• Magdaleena


• Mataleena


• Kirsi-Jeesus (Jori tykkää että Jeesus on rakkauden universaali nimi. Kyllä Jori on sitten tyhmä.)

mutta onhan nelitavuinen nimi aika pitkä. Toisaalta en kyllä varmasti ryhdy kutsumaan sitä Mirriksi, Kisuksi tai Misuksi. Eläin ei tosin tule ihan vielä, koska se on vasta kahdeksanviikkoinen - kuvassa itseasiassa vielä kaksi viikkoa nuorempi.

Vanhan lokini vamma tunnistettiin: jostain syystä sivu toimii nykyään .htm -päätteellä. En tiedä mikä tämän muutoksen syynä on. Se on kai omia aikojaan päättänyt, että...

...enpä taida enää tuota l-kirjainta lukea, kun en sen ulkomuodosta tykkää. On se aika vinon näköinen kirjain, ja sitäpaitsi ruman kuuloinenkin vielä. Lllll. Lllll. Kuunnelkaa nyt sitä. Ei yhtään sorahda se samalla tavoin kuin r. Perrrkele.

Valitettavasti tilanne ei vielä tästä parane: joko kadonnut l-kirjain on palautettava tai kaikki lokiin johtavat linkit pitää muuttaa. Eihän tästä muuten tule mitään.

muuttokatkeruutta

Tästä viikonlopusta jos selviän niin lupaan uhrata Suurille Muinaisille Muutonjumalille ainakin yhden (muutto)laatikon tavaroineen päivineen.

Pari tuntia rauhoituttuani olen jo lähestulkoon valmis hyväksymään sen, että muuttoapua ei ole odotettavissa. En voi syyttää ketään lupauksen pettämisestä - siitä piti huolen asianomaisten kiertely. Se on ihan eri asia jos voi osoittaa ettei varsinaisesti luvannut. Nyt huomaan, että kukaan ei ole oikeasti luvannut mitään, kaikki ovat jättäneet jonkun pienen porsaanreiän.

Vastapainona näille mukatalkoolaisille ovat onneksi ne muutamat ihmiset jotka pitävät sanansa, sekä yksi joka olisi tarpeen vaatiessa lähtenyt ajamaan muuttokuorman puolikasta Kokkolaan ja takaisin muutaman tunnin varoitusajalla. On niitäkin, joita pyysin vasta viime hetkessä ja jotka eivät siksi ehdi.

Silti huomaan, että ystäväpiirini sisemmissä ympyröissä on surullisen paljon ihmisiä joilla on taipumus tehdä oharit. Vaikka eihän se oikeastaan ole ohari, kun ei asianomainen ole alunperin mitään luvannutkaan. Tästä lähin vannotan kaikki apulaiset oman äitinsä haudalla, oli äiti sitten kuollut eli ei.

Ehkä tämä johtuu siitä, etten itse ole tarpeeksi hanakasti lähtenyt auttamaan muita. Ehkä tarvitsen apua liian usein ja ihmiset ovat kyllästyneet. En tiedä, mutta turhauttaa.

Samaan tapaan minun on pysähdyttävä ihailemaan u-käännöksen jaloa taidetta. Muuttokuorman mahtuminen pakettiautoon on tällä hetkellä suosittu u-käännöksen paikka: ensin toteaa että tietysti mahtuu, tunnin kuluttua epäilee ettei millään mahdu, seuraavana päivänä uskoo, että mahtuu - ja uskoo vakaasti että on pitänyt viimeisintä annettua lausumaa totena alusta lähtien. Menneisyys sopeutuu nykyiseen todellisuuteen kuin keskiajan historiankirjoituksessa konsanaan. Nyt olen tätä mieltä, joten olen aina ollut tätä mieltä.

Ei pidä kuvitella, että rakennan u-käännösteoriaani vain muuttokuorman varaan. Tänä kesänä keräämäni esimerkkien perusteella voisi humanisti jo kirjoittaa gradun. Toisaalta - kunnon humanisti kirjoittaa gradun vaikka tyhjästä.

Eikä tässä vielä kaikki! Sain vielä kuulla joutuneeni klassisen selkäänpuukotuksen uhriksi odottamattomalta taholta. Jälkiviisauden voimalla voin toki todeta, ettei ihmetykseen ole tarvetta, mutta jotenkin sitä aina uskoo että ei itseen osu. Tukeva isku munuaisiin avaa silmät kumman tehokkaasti.

Olen sanonut lääkärilleni, että mielialalääkitys on liian alhaisella tasolla. Jos annosta nostettaisiin, ei jokainen pienikin vastoinkäyminen välttämättä osuisi kuin kirveellä lyöden. Nyt saan rempoa itseni väkivalloin pois sängystä toipuakseni siitä, että muuttokuorma tuleekin kahdessa osassa. Jos pienetkin asiat halvauttavat minut toimintakyvyttömäksi, mitä sitten tapahtuu kun tulee suurempi vastoinkäyminen?