Mateenmaksapata

Joskus olen huomannut, että nälkäisenä ei pidä mennä kauppaan, eikä ainakaan kalatiskille. Nyt menin muka vain tarkistamaan lohen hintaa - mutta salavihkaisen lohifileostoksen sijaan mukaan tarttui vähän yli kilon painoinen, perkaamaton made.



En ole pariinkymmeneen vuoteen perannut kalaa. Tähän mennessä käsittelemäni lohet on jo kaupassa avattu. Sen lisäksi made on kalaksikin kohtuuttoman ruma. Vaan ei valitus auttanut; made oli pestävä ja perattava että siitä saisi mitään syötäväksi kelpaavaa.

Myyjä väitti että tämä oli mätikala, mutta vaikka kuinka leikin haruspeksiä, en onnistunut löytämään mitään mätiin viittaavaakaan. Hetken leikin ajatuksella kalanpalautuksesta; kuinka jysäyttäisin kilon madetta tiskiin ja vaatisin mätiä jonka joku on ehtinyt välistä muiluttaa. (Kalahuumori ei vedonnut muihin paikallaolijoihin. Naapuri vetäytyi omaan kämppäänsä, vedoten siihen ettei kestä nähdä kalansisälmyksiä saati sitten kuunnella minua.) Pieni lohtu oli mateen maksa, joka näytti niin rasvaiselta kuin vain omistautuneella juopolla voi olla.

Perkuun jälkeen koitti vaativampi vaihe. Otin ison puukon ja puunuijan. Asetin puukon kannan kiinni mateen selkärankaan ja vasaroin puukkoa puunuijalla kunnes kala katkesi. Ensin pää, ja sen jälkeen viiden sentin palasia aina pyrstöön asti.

(Mihin voi kala tarvita niin järjettömän vahvaa selkärankaa, hä? Kiusaksiko se on sellaisen kasvattanut? Rehellisiä lihansyöjiä piinaa, se ruoja!)

Kalanpalaset sijoitin kiehuvaan veteen, valurautapataan. Vartin kuumennus riitti kypsennykseen; sitten kalanpalat piti nostaa pois vedestä ja irroittaa ruodot sekä nahka. Kalan tilalle maderasvaiseen keittoveteen meni yksi sipuli ja kilo pilkottuja perunoita.

Perunoiden kypsyttyä paiskasin kalan maksoineen takaisin pataan ja heitin perään merisuolaa, voita, tuoretta tilliä ja mustapippuria. Tunnin haudutuksen jälkeen korvasin osan poiskiehuneesta vedestä kermalla - ihan vaan jotta ei tulisi vahingossa mitään terveysruokaa. Ja oli sitä tilliäkin laitettava lisää.

(Mikä siinä on, että ei ikinä opi laittamaan tilliä tarpeeksi myöhään? Aina ne on pakko kiehuttaa mauttomiksi lärpiksi. Suurenmoista typeryyttä on se. )

Vaan kyllä sitä mielellään söi. Taidan mennä ensi viikolla uudestaan kalatiskille norkoilemaan.

pippuria

Joskus takavuosina teimme porukalla pippuripipareita. Niiden ohje oli jostain lehdestä - ei havaintoakaan mistä - ja ne sisälsivät mausteita aivan käsittämättömän paljon: pippuria ja muita aineita taidettiin laittaa desimitalla. Niitä kastettiin hunajaan ja syötiin, sekä tarjottiin pahaa-aavistamattomille tutuille.

Susi muistelee että maustepippurin tilalla niissä oli mustapippuria. Muuta tietoa ei ole.

Jos joku tätä lukeva tietää mistä puhun, antakaa kuulua itsestänne! Kaipaan reseptiä, mutta google ei osannut auttaa.

opiskelijan koekeittiö

Kokillisia kokemuksia vastaisuuden varalle:

• punasipulit ovat aika kirpakoita, laita joku muu pilkkomaan.


• juuriselleri on järkyttävä: pakota kuka tahansa muu raastimen ääreen. (huom: hengityssuojain ja uimalasit voivat olla tarpeen)


• verimakkara on erinomainen valinta borssiin, savuporomakkara taas mitäänsanomaton

Ensi kerralla:

• käytä ruoanlaittoon valurautaa, mikäli laisinkaan mahdollista


• kattilan on oltava vähintään viisilitrainen, muuten keitto ei mahdu


• korvaa savuporomakkara jollain paremmalla

borsch

200g punakaalia
5 punajuurta
n 50g palsternakkaa
n 50g juuriselleriä
2 punasipulia
2-3 porkkanaa

1l kasvislientä
1l lihalientä

400g porsaan palapaistia
200g verimakkaraa
200g savuporomakkaraa

Kuori ja suikaloi porkkanat, selleri, sipuli, puolet punajuurista ja kaali. Raasta palsternakka sekä loput punajuuret (raastimen suurimmalla rei'ällä).

Kaada pilkotut porkkanat, selleri ja punajuuret ison kattilan pohjalle. Kuullota sipuli ja valkosipuli voissa, paista raasteet (niitä kuitenkaan ruskistamatta), paista kaalia kunnes se notkistuu hiukan. Lisää ainekset kattilaan.

Ruskista porsaan palapaisti ja lisää lihat kattilaan. Lisää kattilaan 2l lihalientä ja anna kiehua hiljalleen.

Laita kattilaan (esimerkiksi teemunassa) 2 laakerinlehteä, kokonaisia valko- ja maustepippureita, tinjamia ja persiljaa.

Kun liha ja juurekset alkavat olla kypsiä, pilko ja ruskista makkarat. Lisää kattilaan makkarat sekä 2 rkl balsamiviinietikkaa. Anna kiehua vielä hetki; tarjoile smetanan kanssa.

lohi on kala

Kävin kaupassa nälkäisenä - ja ostin puolitoista kiloa kirjolohta. Ei pitäisi mennä kauppaan ennen kuin on syönyt. Nyt lohi on jääkaapissa imemässä itseensä suolaa,tilliä ja muuta graavimaustetta. Ihmeteltävä tosin on: kaupassa norjalainen lohifile maksoi 9,90€/kg. Suomalainen, kokonainen kirjolohi 6,90€/kg - ja fileointi kaupan päälle.

Kuka hemmetti maksaa kolme euroa ylimääräistä kilolta siitä hyvästä että kala on Norjasta? Tai siitä, että kalatiskin tyyppi on fileoinut sen valmiiksi, sen sijaan että tekee sen odottaessa?

Ei voi ymmärtää.

köyhän koekeittiö

• Ota pakastimesta paketti ilmaiseksi saatua HK:n sinistä leivostuotetta.
• Sulata puolet mikrossa samalla kun keität makaroonia.
• Poista kissa leikkuulaudalta.
• Silvo sulatettu makkara ja laita yli jäänyt osa jääkaappiin.
• Laita silvotut makkaranpalat makaronin sekaan.
• Älä laita kissaa kattilaan vaikka mieli tekisi.
• Heitä toinenkin kissa alas tiskipöydältä.
• Lisää kattilaan reilusti mustapippuria.
• Älä pölytä tuholaiskissoja pippurilla vaikka mieli tekisi.
• Anna seoksen kiehua kunnes nälkä käy vastustamattomaksi.
• Heitä molemmat kissat pois tiskialtaasta ja kaada tilalle kiehuvaa vettä makaroonikattilasta.
• Etsi oliivituorejuuston ei-aivan-homehtuneet jämät jääkaapista ja sekoita ne mössöön.
• Siirrä ateria lautaselle ja sekoita joukkoon halvinta pestoa.
• Laita kissan naamaan pestoa, koska se on hauskaa.
• Syö ruoka, älä kissaa (vaikka molemmissa onkin pestoa).

lohi on kala

Norkoilin lähikaupan kalatiskillä ja katselin hintoja. Kauppias ryhtyi esittelemään valikoimiaan; keskeytin puhetulvan ja osoitin kirjolohifilettä. Kauppias ilmoitti painoksi noin kilon. Olihan siinä enemmän kuin tarvitsen, mutta puolet voisi pakastaa. Maustehyllyä tutkiessani Kauppias kääri lohen huolimattomasti pariin paperiin ja heitti muovipussiin.

Kassalla kukkaroni oli nyrjähtää sijoiltaan, vaikka Kauppias olikin ilmoittanut merenelävän painon melkein kohdalleen: onhan 1 457 grammaa todella oikein pyöristettynä noin kilo - tai ainakin lähempänä yhtä kiloa kuin kahta. Kassaneiti ei valitettavasti suostunut samansuuntaiseen hinnanpyöristykseen vaan laskutti armotta 89 senttiä jokaiselta sadalta grammalta.

Ja näin tulin ostaneeksi ruokaa kaikkiaan neljälläkymmenellä eurolla. Jääkaappi pursuilee yli äyräiden eikä pakastimen ovi tahdo pysyä kiinni. Vaan mitä väliä! Olen onnistunut tuoresuolaamaan, leikkaamaan siivuiksi ja pakastamaan puolitoista kiloa kirjolohta; aivan yksin ja ilman apua. Nyt ei ravinto lopu.

Lohiherkku on kyllä tarpeen illalla. Välinäytteeseen on alle kolme tuntia ja saatan kaivata lohturuokaa jos esiintymisestä tulee ns. Ryssimys Maximus. Sitten voin upottautua keinutuoliin ja kielletyn suklaan sijasta ahtaa kitaani graavilohisiivuja ja ryystää votkaa mukista.

opiskelijaruokaa

Tapahtui viikonloppuna:

Eräs V:n perheen jäsen puhdisti tukkeutuneen imurin letkun ja siinä sivussa livautti jääkaappiini naudan paahtopaistin. Käyttöpäivä oli jäänyt taakse jo aikaa sitten, joten oli syytä valmistaa liha ateriaksi pikavauhtia - mieluusti ennen kuin se lähtisi omin jaloin karkuun. Tarmokkaasti lykkäsin toimenpiteen seuraavalle päivälle.

Opiskelijaruokaa koko viikoksi - paahtopaistia ja perunamuhennosta

1. Lämmitä uuni kahteensataan asteeseen. Lämpenemistä odottaessa ehtii hyvin imuroida koko kämpän. Jos aikaa jää yli, voi jahdata kissaa imurilla.



2. Avaa lahjoituspaistipakkaus. Tarkista, että liha on syömiskelposta. Jos et osaa päättää onko vaiko ei, heitä noppaa. Jos tulos on kielteinen, paista ruoka kuitenkin ja rukoile teräsvatsaa. Aseta paisti teflonvuokaan ja peitä se foliolla. Paista noin tunti/kilo. Vinkki: paistamisen aikana ehtii hyvin pestä muutaman koneellisen pyykkiä.



3. Heitä kissa ulos keittiöstä ja ota paisti uunista. Töki veitsellä varmistuaksesi kypsyydestä.



4. Tutki perunoita. Heitä liikaa itäneet roskikseen. Hae kaupasta syömäkelpoisia perunoita, maitoa, kermaa, tilliä ja jäätelöä. Sijoita paisti viilentyneeseen uuniin odottamaan.



5. Kuori perunat. Heitä kissa pois tiskialtaasta. Jatka perunoiden kuorimista. Toista niin monta kertaa kuin on tarpeen.



6. Keitä perunat. Laita keitinveteen kämmenpohjallinen karkeaa merisuolaa. Estä kissaa kiipeämästä perunakattilaan. Mene ottamaan torkut.



7. Herää keitettyäsi perunoita yli tunti. Nyt luulisi niiden muussautuvan helposti. Lämmitä uuni noin viiteenkymmeneen asteeseen. Kaada pestyyn kahvinkeittimen pannuun sopiva määrä maitoa ja laita keitin päälle; näin maito kuumenee edes hiukan. Murskataksesi perunat ota käyttöön koriste-esineenä toiminut viinipullo (myös kaljapullo käy; hienostunut voi soveltaa perunanuijaa). Kaada perunasohjon sekaan runsain mitoin valkopippuria, kermaa, voita ja lämmitettyä kulutusmaitoa. Estä kissaa tunkemasta päätään perunakattilaan.



8. Siirrä valmistunut perunamuhennos uuninkestävään kulhoon, laita päälle pala foliota ja siirrä se uuniin odottamaan. Pese perunakattila.



9. Ota paisti uunista ja kaada lämmössä nesteytynyt rasvainen paistinliemi kattilaan. Laita kattila liedelle lämpenemään hitaasti. Leikkaa paistista (lihansyyn vastaisesti!) muutaman millin paksuisia siivuja. Siirrä tarpeellinen määrä siivuja takaisin uuniin pysymään lämpimänä. Estä kissaa hyppäämästä uuniin.



10. Kaada paistinliemen sekaan sopivan liioiteltu määrä kermaa ja hämmennä. Sekoita juomalasissa kylmää vettä ja vehnäjauhoja; kaada litku hitaasti kuuman paistinliemen joukoon. Hämmentele ja odota, että tulee nälkä. Heitä kissa ulos keittiöstä.



11. Kaada paistinliemestä valmistettu kastike sopivaan tarjoiluastiaan - kaatonokkainen kannu käy, koska kastikekauhaa ei kumminkaan ole. Kata pöytään perunamuhennos, paistisiivut ja kastike. Ripottele kaiken päälle tuoretta tilliä. Heitä kissa alas pöydältä.



12. Syö.

Tarvikkeet

1. Ruoka-aineet:
   
   
   • marinoitu naudan paahtopaisti
   
   
   • perunoita (lajikkeeksi kelpaa esim. van gogh)
   
   
   • litra kulutusmaitoa
   
   
   • pari desiä kermaa
   
   
   • valkopippuria
   
   
   • tuoretta tilliä
   
   
   • karkeaa merisuolaa
   
   
   • pari ruokalusikallista vehnäjauhoja
   
   
   • tilkka vettä
   
   


2. välineet
   
   
   • uuni
   
   
   • alumiinifoliota
   
   
   • (teflon)vuoka
   
   
   • uuninkestävä kulho
   
   
   • kattila
   
   
   • pullo tai perunanuija
   
   
   • terävä veitsi
   
   
   • haarukka
   
   
   • kauha


3. Valinnaiset
   
   
   • kastikekulho
   
   
   • jäätelö (jälkiruoka)
   
   
   • osallistuva kissa

kodinhengetär

Palatessani Kokkolaan sain eräältä V:n suvun jäseneltä kassikaupalla ruokaa tyhjyyttään kaikuvan jääkaapin täytteeksi. Ravinnon seassa oli paitsi graavilohta, myös puolítoistakiloinen naudan ulkopaisti.

(Ja minä kun kuvittelin joutuvani makaroonikuurille.)

Ruoanlaittokokemukseni on kohtuullinen, mutta eläissäni en ollut paistia valmistanut. Olisihan sen voinut veistää paloiksi, mutta tunsin kokeilunhalua. Toiseksi viimeisenä käyttöpäivänä asetin lihakimpaleen marinadiin ja aloin kaivella keittokirjoista käyttöohjeita.

Ja löytyihän niitä ohjeita, vaikka kuinka monta. Monen maan mallisia, höystettynä sillä, tällä, tuolla ja tryffeleillä. Missään ei kerrottu paistoaikaa. Reseptit olivat kuin suoraan ravintolan keittiöstä.

Seuraavana päivänä pyöräytin uunin kuumenemaan ja palasin keittokirjoja lukemaan. Hyödyllinen tieto ei ollut lisääntynyt yön aikana. Alistuin pyytämään puhelimitse neuvoja. Laitoin paistin uuniin ja vajaan kahden tunnin kuluttua oli soitettava isille. Miksi se ei tunnu paistuvan sisältä? Pitääkö paistin olla punainen? Kirja ei kerro mitään! Apua!

Isän ohjeistuksella selvisin - ja sain aikaiseksi kelvollisen paistin. Ylpeyttä tihkuen kävin leikkaamaan lihaa viipaleiksi. Vasta yhtä siivua jyystäessäni tajusin, missä meni pieleen. Ei koskaan pidä leikata lihansyyn suuntaisesti.

Onneksi ehdin rähmiä vain puolet. Toisen puolikkaan leikkelin jo oikeaoppisesti ja laitoin kaappiin odottamaan. Illan vietin harjoittamalla leukaperiäni. Tätä kun jatkaa viikon, niin pystyn narskuttamaan tammilankun katki alle minuutissa.

(Jaa että mitkä keittokirjat minulla on? Keittotaidon Kultainen Kirja vuodelta 1962 ja Aarne Nissisen Suuri keittokirja - vuodelta 1945.)