Valitus, vitutus ynnä avautuma

Jos erotessa hankkiutuu asuntoon johon ei oikein voi saada koiraa mahtumaan, vaikka tietää että jonkun siitä koirasta on huolta pidettävä, niin onko se ihan reilua?

Jos kieltäytyy sitten sitä koiraa edes viikonloppuja hoitamasta, koska pieni kämppä, ei mahdu, ei voi, ja yksi kissakin on - koiran nykyisessä on kaksi - ja ei nyt vaan muutenkaan voi, niin onko se ihan reilua?

Jos sitten puolen vuoden kuluttua edellämainitusta ottaa siihen pieneen, koiralle sopimattomaan asuntoon uuden koiranpennun, eikä tahdo sitä edellistä lähellekään, niin onko se ihan reilua?

Jos minä nyt toivon että se uusi koiranpentu paskantaa lattialle, kusee sänkyyn ja pureskelee seinään pari reikää, niin onko se rumasti tehty?

koirakoulu, osa 537

Mitä tehdään kun nelijalkainen teini syö viikon sisällä kahdet silmälasit ja yhden multimediakännykän?

Soitetaan vakuutusyhtiöön - ja ostetaan pullo tabascoa.

Tänään kämppä miinoitettiin leivänpaloilla, jyrsityillä silmälaseilla, lihapiirakanpalasilla, suklaapapereilla ja runsaalla määrällä tulista kastiketta. Keittiössä päivystettiin piimäpurkin kanssa, jotta karvapenteleen mausteseikkailu ei kävisi liian tuskalliseksi.

Vaan kuinka monta kertaa koira oikein jaksaa varastaa ja sen jälkeen pikaisesti hylätä (ihmisen nenäänkin) metrin päähän tabascolta haisevat lasit? Tähän mennessä lähemmäs kymmenen kertaa - ja tätä leikkiä on jatkettu vasta nelisen tuntia.

Paksupää eläin.

Nenänaama

Jos ryynää sadeilmalla pitkin ojia ja kuraisia peltoja, voi joutua suihkuun. Suihkussa kastuu aika lailla enemmän kuin ojassa. Vinkuleluakaan ei saa mukaan ammeeseen.

Eikä edes syyttävä katse pelasta kuraista nenänaamaa läpikotaiselta pesulta.



Kuivauksen ja pitkällisen harjauksen jälkeen on elämä valoisampaa ja naamalla vähemmän draamaelkeitä:

ihmissyöjäkoira

Siinä minä makailin, viltillä, kirsikkapuun alla. Koiran hihna oli kiinnitetty samaisen puun ympärille, ja kun se välillä kyllästyi riehumiseen se tuli makailemaan viltin reunalle kunnes jatkoi taas poukkoilemista.

Torkahdin jo melkein kun äkkiä (ilmeisesti hihnan kamppaama) Rohjo rysähti päin naamaa. Sillä eläimellä on paksu kallo, ja se osui suoraan nenänvarteen. Silmät vuosivat vettä ja naama verta. Lähempi tarkastelu osoitti että tollon koiran kulmahammas oli repäissyt nenänvarteen kunnon palkeenkielen, joka vuosi reilusti verta. Piti soittaa ensiapuun ja kysyä pitääkö sitä paikata tikeillä tai muulla, vai laitanko pelkän laastarin. Näytillehän ne käskivät.

Tikkejä en saanut, enkä edes liimaa. Puhdistivat haavan, tarkistivat rokotteet ja käskivät ottaa buranaa. Nenänvarsi on turvonnut, ja huomenna naamassani lienee peruna. Koira selvisi kolarista vammoitta - mikäpä umpiluista kalloa rikkoisi.



Yllä vielä vähemmän mairitteleva kuva allekirjoittaneesta naama laastaroituna. Nyt on hyvä kulkea kadulla, ja arvailla mitä vastaantulijat miettivät.

"Mikä tuokin on, tuollainen nuori ja noin laastaroitu... juovuspäissään se on kaatunut, tai ollut tappelussa. Mutta ei, voi ei, ehkä se onkin perheväkivallan uhri, naisparka, ja nyt minä heti syyllistin että oma vika kun on lyöty! Voi että, olen minäkin paha ihminen..."

Koiraraportti, osa 1

Ensimmäisen päivän aikana huomattua:

Rohjo ymmärtää ettei sisälle pidä pissata ja haukkuu ulos halutessaan. Nyt kun vielä palikka ihminen ymmärtäisi koiran ilmoituksen aiheesta ajoissa niin lattianpesulta voisi välttyä lähes kokonaan. Sisäsiisteys tuskin vaatii paljoakaan työtä - täytyy vain muistaa näin alkuvaiheessa käydä ulkona puolentoista tunnin välein. Miksi totutella sanomalehtiin, jos voi opettaa suoraan ulos?

Morwen kiskoo koiraa päin näköä jos se tulee alle puolen metrin päähän. Kiira juoksee karkuun. Siiliin ei ole vielä tullut lähikontaktia.



Ja paras nukkumapaikka on tietysti talon ainoiden suojaamattomien sähköjohtojen luona, lipaston kirjoitustason alla.

eläintarha kasvaa

Näitä tulette näkemään paljon seuraavan parin - kolmen kuukauden aikana.



Rohjo haetaan Raisiosta heinäkuun lopulla. Odotettavissa loputtomia - ja epäilemättä loputtoman mielenkiintoisia - jaarituksia kissojen ja koiran yhteiselosta, koulutuksesta ja sisäsiisteydestä.

Nyt on varoitettu; elokuussa luette tätä omalla vastuullanne.

hurtta

Koiranpentujen pitäisi kai olla söpöjä. Aina ne eivät ole; se elukka joka muuttaa tähän talouteen heinäkuun lopulla on toistaiseksi ruma, ryppyinen ja sokea. Ehkä sen söpöys kehittyy myöhemmin.

Eikä ole mikään ihan pieni elukka tämä: urospuolinen vanha englanninlammaskoira on yleensä painoltaan noin 30-45 kiloa ja säkäkorkeudeltaan yli 60 senttiä. Karvainenkin se on. Näyttelykuntoisena suorastaan pörheä.

(Ei niin että sitä näyttelyyn vietäisi. Rokotetaan ja viedään pentukouluun. Jos hyvin käy, koira kelpaa ja ihmisten kunto kestää, myös pelastuskoiratreeneihin. Koiraeläinten pitää osata jotain hyödyllistä.)

Eihän sen ylläpito halvaksi tule - mutta kun koiran eläinlääkärivakuutus on telkkariluvan hintaluokkaa, niin huonomminkin voisi sen rahan käyttää. Ja nykyisellään ostan mieluummin rahalla elukoille ruokaa kuin itselleni kaljaa.

(Uusi imuri on kyllä pakko ostaa. Vanhalle näytetään vähän koirankarvoja niin se varmaan räjähtää.)

Kalevi

Talossa on nyt siili. Sen nimi on Kalevi, se asuu terraariossa ja näyttää järkyttävän typerältä juoksennellessaan ympäriinsä vessapaperirullan sisuspahvi päässään.

Kalevia ei pari kissaa hetkauta. Morwen saa aikaan varoittavan tuhahduksen kun yrittää tunkea nenäänsä Kalevin korvaan, Kiira ei sitäkään. Kilpikonnaa Kalevi ei huomioi laisinkaan.

Ihmisille Kalevi poksuu nostettaessa hetken, kunnes se tunnistaa hajun. Sen jälkeen se mönkii sylissä ja menee paidan alle lepäämään.

suolimatoloisia

Kyllä kissan kurkkuun aina yhden matolääkkeen saa - mutta kun kissoja on kaksi ja madotuspäiviä kolme, alkaa kärsivällisyys loppua.

Ensimmäisenä päivänä elukat eivät huomaa mitään. Litkivät vaan menemään sen vasaralla murskatun ja tonnikalaveteen sotketun lääkkeensä eivätkä huomaa mitään omistuista.

Vaan toista kertaa kissoja ei huijata. (Paitsi Kiiraa, koska tonnikalaliemi on niin hyvää!) Morwen nostaa nenän pystyyn ja hylkää epäilyttävän lääkelitkun vaikka mitään muuta ruokaa ei ole saatavilla.

Onhan sitten aivan äärimmäisen hauskaa vetää noin 25 ml tonnikala-matolääkelientä viiden millin ruiskuun ja tunkea se pyristelevän kissan kurkusta alas väkisin. Pyyhkeeseen solmittu eläin huutaa kuin teurastettaessa ja viisi kertaa täytettävä ruutta tukkeutuu säännöllisin väliajoin kun kissan iloksi liemeen jätetyt tonnikalahidut muodostavat pieniä mutta kestäviä patoja.

Vaan Morwen ei ymmärrä että omistaja inhoaa pyyhe- ynnä ruuttalääkitystä yhtä paljon kuin kissa. Kolmantena päivänä buranan kokoinen kapseli on taas jauheena - kovasti himoitun puolikostean muonan seassa. Lääkkeet katoavat ja kissat mankuvat jaloissa lisää.

Onneksi tätä ei tarvitse tehdä kovinkaan usein.

Varo! Merkintä sisältää kissakuvan!

Tänään voin ylpeillä teknisillä taidoillani kun korjasin netin.

(Oikeasti soitin vain Soneran tukeen ja seurasin ohjeita. Mutta se toimi! Paha vaan, wlan-tukiasema kieltäytyy toistaiseksi yhteistyöstä. Odotettavissa on parin päivän vääntö jotta langaton netti palautuu käyttökuntoon.)

Oppilas perui tuntinsa, joten voin omistaa koko illan uudelle lautanauhalle ja toisen säärystimen alulle. Ja suunnitella puolisentoista vuotta odottaneen hartiahupun tammenlehväaiheisen kirjailun lopultakin valmiiksi. Ja ehkä viikonloppuna sitten alan vääntää sitä aiemmin mainittua rukousnauhaa; saa nähdä kestääkö pinna.

Ei työ tekevältä lopu.

(Eikä kissanomistajalta. Eräs nimeltämainitsematon musta läski on juuri tiputtanut kukkaruukun. Palaan asiaan imuroinnin jälkeen.)

kissa lavuaarissa

Morwen istuu lavuaarissa ja odottaa että tulen avaamaan hanan. Kun vesi alkaa juosta, kissa keskittyy juomaan ja vähät välittää siitä että kastelen sen suihkulla. Jos vettä menee silmiin, Morwen siirtyy hetkeksi lattialle - juuri siksi aikaa että ehdin sulkea hanan ja avata sen taas uudestaan.

Pesun jälkeinen esikuivaus suoritetaan hieroen kissaa lempeästi pyyhkeellä (epämiellyttävää, sisältää paljon rimpuilua) ja hieromalla loput irtokarvat olohuoneen plyysimattoon (ihanaa, sisältää myöhemmän imuroinnin).

parantumattomat

Mitä tehdä kun kämpässä on teinejä jotka eivät osaa olla varastelematta?

Toinen nyysii kaikkea kiiltävää. Nauloja, neuloja, kolikoita, koruja, folionpalasia. Nuorempansa murtautuu kaappeihin ja varastaa villakankaan palasia, sukkahousuja ja kaulaliinoja.

Kulkevat sitten ympäri kämppää saaliineen, yksi jyystäen kiiltelevää viisisenttistä ja toinen raahaten perässään hartiahuivia. Eivät ne edes tee tavaroilla mitään, jättävät vain lojumaan - ja etsivät sitten lisää. Laukkuihin kaivautuen ja kaapinovia aukoen.

Olen kasvattanut kissoistani kleptomaaneja.

eläimellistä

Kiira kusi pyykkikoppaan. Kiira kusi sohvaan. Kiira karjuu seitsemättä päivää putkeen. Ja kunhan kiima loppuu, niin Kiira pääsee tapaamaan eläinlääkäriä.

*Nips!*

kusema

Moiran ja Dugin häihin on lähdettävä kahdeksan tunnin kuluttua. Mekko on silitetty ja soittimet kasattu, mutta muutama nuotti pitää vielä kirjoittaa puhtaaksi.

Stressaa. Ryssin kumminkin kaiken. Ja ärsyttää: tyhmyyttäni jätin takin Tuikun kopan päälle, kun viimeinen henkari meni muuhun käyttöön. Nyt takki on pesukoneessa, mutta ei sitten millään kuivu huomisaamuksi.

Märkä takki vai ei takkia?

Tämä on taas niitä hetkiä kun tekee mieli tehdä kissarukkaset.

termiitti

Selkäni takaa kuuluu kolahdus; kissa on kaatanut vesilasin olohuoneen pöydälle. Tyhjennän pöydän, laitan pöytäliinan kuivumaan, kuivaan puupinnan. Pöytä on ainoa antiikkikalusteeni, siitä on pidettävä huolta.

Tuntia myöhemmin makuuhuoneessa räsähtää. Singahdan paikalle – räsähdys tietää lasinsirpaleita. Katti on innostuksissaan kaatanut kukkaruukun ja kaksi maljakkoa. Toinen maljakko on sirpaleina lattialla. Pelästynyt kissa on perääntynyt oventakaiseen nurkkaan. Kurkotan lasinsirpaleiden yli ja nappaan Morwenin kainaloon, tutkin sen huolella haavojen ja sirujen varalta. Lopuksi lukitsen eläimen vessaan jotta voin rauhassa siivota sirpaleet pois. Sijoitan viherkasvit urkuharmoonin päälle yöksi.

Aamulla viimeinen ehjä maljakkoni on kaatunut. Onneksi harmoonin päällä on papereita, ne ovat imeneet veden. Pelastan muutaman henkiin jääneen verson, heitän loput roskiin. Nostan maljakon katonrajaan, kirjahyllyn päälle. Kissa kuluttaa viisi tuntia yrittäen kiivetä yli kaksi metriä korkean kirjahyllyn huipulle. Myöhään iltapäivällä se aloittaa herkeämättömän mouruamisen ja kyhnää kyljessä vielä tavallistakin enemmän.

Olisikohan tämä nyt se ensimmäinen kiima?

onko kissa sitä mitä se syö?

Yritin nysviä Gravatarit päälle tuossa kommenttilaatikossa. Epäonnistuin surkeasti, mutta Haloscan varmaan pistää ne päälle itsekseen kunhan betatestaus on valmis.

Paljon muutakin ehdin tänään; ostin kaksi kiloa kissanpennun kuivamuonaa. Hinta oli raju verrattuna Morwenin sapuskaan. Pentumuonan kilohinta on 11€, vakimerkin taas noin 3,50€. Parempi olla laatueroakin. Vaikka enhän minä sellaista huomaa. Ei tule kissa valittamaan halpamuonasta. Kyllä varmaan marisee jos maku ei miellytä, mutta sillähän nyt ei ole mitään tekemistä laadun kanssa.

Ihme juttu.

Anyanka's The First

Ei välttämättä ole juuri tämä pentu, mutta samanlainen silti. Morwen saa siamilaisen kaverin kuun lopussa. Vuoden kuluttua kaverilla teetetään pentuja. Siihen mennessä Morwen on varmaan jo leikattu, parka. Se ei saa omia pentuja ikinä.

Kun haaveilin toisesta kissasta, en uskaltanut edes ajatella mitään näin hienoa. Maatiaiskissat eivät houkuttaneet, mutta kun köyhällä ei ole varaa rotueläimeen.

Onneksi on perheessä väkeä, joka osasi ehdottaa sijoitussopimusta.

rotta-antilooppi no. 2

Morwen saattaa saada lähikuukausina kaverin. Omistajan kanssa juuri neuvottelen; uusi pentu sijoitettaisiin luokseni, mutta ei varsinaisesti omistukseeni.

Varauduin mahdolliseen tulokkaaseen varaamalla ajan eläinlääkärille. Huomenna Morwen kokee rokottamisen ilot. Toimenpide oli jäänyt, kun ei yksinäisen sisäkissan piikittämiseen viitsinyt uhrata niin suuria rahasummia. Unohdin kysyä mikrosirun hinnan; jos ei ole liian kallis niin parempi laittaa sekin samantien.

Muuttokuormanpuolikas liikkuu Lummetieltä kohti Kokkolaa ehkä jo helmikuun yhdeksäntenätoista päivänä. Jos oikein hyvin käy, saan kirjahyllyni pystyyn vielä helmikuun aikana.

Se toinen, halvempi vanhassakaupungissa sijaitseva kämppä josta kuulin puhuttavan ei ole mikään röttelö, vaan kelvollisen tilava, kunnallistekniikalla varusteltu ja vuokraltaan 70€ nykyistä edullisempi. Ainoana miinuksena sähkölämmitys, joka nostaa asumiskustannuksia talvisaikaan.

Elämä hymyilee.

kissa-ajatuksia

Itsepäisyyspäivän tietämillä kävin äidin kanssa ostamassa liput Lumen valon konserttiin. Ennakkotietojen mukaan konsertteja olisi kaksi - seitsemältä ja kymmeneltä. Halusimme siihen myöhäisempään ja sanoimme niin ainakin kolmesti. Myyjä vahvisti ajan ja kertoi, että näköjään seitsemältä ei edes ole keikkaa.

Olisi pitänyt katsoa niitä lippuja tarkemmin. Seitsemältähän se. äh. (Onneksi tuli katsottua lippuja eilen. Olisi saattanut ovella seistessä vituttaa.)

Kissa jahtaa näytöllä liikkuvaa hiirtä. Ruutuun en uskalla kokeilla kissankarkoitesumutetta jonka sisko toi Virosta. Sen sijaan testasin karkoitetta Morwenin lempijyrsittäviin: kännykän laturin johtoon ja cd-soittimen verkkovirtajohtoon. Joko sumute toimii tai kissaa ei vaan huvita järsiä.

(Valmistajan sivuja tutkiessani huomasin että itse asiassa karkoite on tarkoitettu merkkaamisen ja mielenosoituksellisen ympäriinsäkusemisen estämiseksi. Se ei ole - ainakaan toistaiseksi - ollut mikään ongelma Morwenin kanssa. Saa nähdä loppuuko johtojen ja joulukuusen järsiminen tällä aineella.)

Morwen on äärettömän seurallisella tuulella. Olen alkanut vakavissani harkita pitäisikö hommata toinen elukka sille seuraksi. Useimmat kissat viihtyvät yksinään aivan mainiosti, mutta Morwen on niin seurallinen että se on melkein kuin koira. Teen välillä aika pitkää päivää, ja epäilen että Morwen joutuu olemaan liikaa yksinään. Toinen kissa voisi helpottaa tilannetta.

Vaan kun kahden kissan kulut ovat suuremmat kuin yhden; lieneekö minulla varaa? Mitähän muita ratkaisuja voisi olla yliaktiivisen ja seurallisen kissan tylsistymistä helpottamaan? Jos kyseessä olisi amerikanmaalla elävä ihmispenikka, lääkäri varmaan jo määräisi Ritalinia.

kissoista

Lähipiirin kissa kulki karkuteillä läpi teollisuusalueiden ja löytyi lopulta Sörnäisistä. Aika helpotus; olin itsekin loppukesästä mukana asentamassa kissa-ansoja ja seulomassa ruusupuskia taskulampun kanssa.

Tänään on sellontunti, mutta en ole harjoitellut yhtään. Pitää varmaan perua tunti; ei ole järkeä mennä jos ei ole harjoitellut. Ajanhukkaa se olisi.

Viikonloppuna on säkkipillitunti Helsingissä: tulen torstai-iltana ja lähden takaisin varhain tiistaiaamuna. En vielä tiedä mihin sijoitan kissani siksi aikaa. En voi jättää sitä yksin niin pitkäksi aikaa, seuraksi ei riitä että joku käy kerran päivässä ruokkimassa, Tuikku ei siedä sitä omalla reviirillään ja kuljettaminen on vaivalloista. Voi olla, että on pakko ottaa se Helsinkiin, mutta se vaikeuttaa liikkumisaikatauluani huomattavasti.

Ainakin lauantaina pelataan roolipeliä. Jos kissa tulee mukaan, se voi metsästää noppia sydämensä kyllyydestä.