Jos ryynää sadeilmalla pitkin ojia ja kuraisia peltoja, voi joutua suihkuun. Suihkussa kastuu aika lailla enemmän kuin ojassa. Vinkuleluakaan ei saa mukaan ammeeseen.
Eikä edes syyttävä katse pelasta kuraista nenänaamaa läpikotaiselta pesulta.
Kuivauksen ja pitkällisen harjauksen jälkeen on elämä valoisampaa ja naamalla vähemmän draamaelkeitä:
Siinä minä makailin, viltillä, kirsikkapuun alla. Koiran hihna oli kiinnitetty samaisen puun ympärille, ja kun se välillä kyllästyi riehumiseen se tuli makailemaan viltin reunalle kunnes jatkoi taas poukkoilemista.
Torkahdin jo melkein kun äkkiä (ilmeisesti hihnan kamppaama) Rohjo rysähti päin naamaa. Sillä eläimellä on paksu kallo, ja se osui suoraan nenänvarteen. Silmät vuosivat vettä ja naama verta. Lähempi tarkastelu osoitti että tollon koiran kulmahammas oli repäissyt nenänvarteen kunnon palkeenkielen, joka vuosi reilusti verta. Piti soittaa ensiapuun ja kysyä pitääkö sitä paikata tikeillä tai muulla, vai laitanko pelkän laastarin. Näytillehän ne käskivät.
Tikkejä en saanut, enkä edes liimaa. Puhdistivat haavan, tarkistivat rokotteet ja käskivät ottaa buranaa. Nenänvarsi on turvonnut, ja huomenna naamassani lienee peruna. Koira selvisi kolarista vammoitta - mikäpä umpiluista kalloa rikkoisi.
Yllä vielä vähemmän mairitteleva kuva allekirjoittaneesta naama laastaroituna. Nyt on hyvä kulkea kadulla, ja arvailla mitä vastaantulijat miettivät.
"Mikä tuokin on, tuollainen nuori ja noin laastaroitu... juovuspäissään se on kaatunut, tai ollut tappelussa. Mutta ei, voi ei, ehkä se onkin perheväkivallan uhri, naisparka, ja nyt minä heti syyllistin että oma vika kun on lyöty! Voi että, olen minäkin paha ihminen..."
Mikko etsi netistä Hyperborean Viikoksi viriä mieli -sanoja. Löytyihän sieltä, koska Intternetin Ihmemaasta löytyy mitä vaan:
Oisiko lupa kysyä,
saisiko sitä sanoa?
Saisiko sitä sanoa,
mitä mielehen tulevi?
Mitä mielehen tulevi,
kerkiäpi kielelleni.
Kerkiäpi kielelleni,
saisiko sanoakseni?
Onko viinat kuurittuna,
vai on vasta aiottuna?
Vai on vasta aiottuna,
maltahaiset meinattuna?
Jos olutta tuota hiisi,
vinoa vettä hiisi.
Vinoa vettä hiisi,
lauloa minä lupaisin.
Lauloa minä lupaisin
humalahan tultuani.
Humalahan tultuani,
ilopäähän päästyäni.
Juokse viina, jouluviina,
rallatarrahan halaamme.
Rallatarrahan halaamme,
vilvottele väkevänen.
Jotta ma oisin ilonen,
rahvahassa rattohinen.
Rahvahassa rattohinen
aina seurassas sulonen.
Joimme päivän, joimme toisen,
joimme pajutakan taakan.
Joimme pajutakan taakan,
joka kannun kallistimma.
Joka kannun kallistimma,
joka kullan kullistimma.
Joka kullan kullistimma,
rekka rikki leimasimma.
Saimme kurkut kulmillemme,
sinimarjat silmillemme.
Sinimarjat silmillemme,
viikoksi viriän mielen.
Minä teille muotiblogit näytän, kele. Vai että yli neljäsataa tilaajaa - ja avainsanoina kirpparilöydöt, muotiblogit, shoppailu, tyyli, tyyliblogi, vaatteet ja valokuvaus?
Tässä huippumuotia suoraan 1100 -luvulta. Kirpparilta en tosin lähtisi ihan ensimmäiseksi etsimään:
Uusi kreationistileffa Expelled on vasta esinäytösvaiheessaan, mutta ääretöntä hupia irtoaa jo nyt.
Jos tahtoo näyttää leffaansa vain yleisölle joka on varmasti myötämielinen, niin oma on ongelmansa. Jos kritiikki pelottaa niin että esinäytöksiin on mentävä kutsun ja henkkareiden kanssa, niin olisi ehkä kannattanut harkita sitä leffan tekoa vielä toisenkin kerran.
Kun leffajonossa sitten seisoi biologi, tiedeblogaaja ja pahamaineinen ateisti PZ Myers, voisi kuvitella että näytöksen pitäjillä meni pupu pöksyyn. Meni niin pahasti, että potentiaalinen kriitikko oli poistettava teatterista välittömästi. Muu seurue sai jäädä; ilmeisesti vain sarkastinen biologi oli vaaraksi tuottajaportaan mielenrauhalle.
Se hysteerinen osuus... no, siinä samassa seurueessa tätä elokuvataiteen mestarinäytettä asteli kaikessa rauhassa katsomaan Richard Dawkins.
[tämän aamuhysterian löysin - tietysti - suoraan Pharyngulasta.]
Who would have guessed that when you remove Garfield from the Garfield comic strips, the result is an even better comic about schizophrenia, bipolor disorder, and the empty desperation of modern life? Friends, meet Jon Arbuckle. Let’s laugh and learn with him on a journey deep into the tortured mind of an isolated young everyman as he fights a losing battle against lonliness in a quiet American suburb.
Päivänä muutamana Nooa oli vähän väsynyt. Ei pilvessä, suinkaan, vaikka siltä vähän kuulostaisikin. Vain vähän... väsynyt. Tapahtui sitten niin, että Nooa kuuli äänen, joka käski rakentaa oikein ison laivan:
Noohan pisti rakentaen, ja sai eläimiäkin paikalle. (Dinosauruksia ei näkynyt, mutta ehkä Nooa ve ne jo etukäteen turvaan, koska jostainhan nykyisten pikkuliskojen on pitänyt kehittyä. Eikun siis, lisääntymään on jotenkin valikoitunut ne pienet. Mutta ei sellaisella evoluutiotavalla, vaan ihan eri syystä.)
Mutta mitäs tehdä arkissa kun on tylsää? Aina voi etsiä niitä elukoita, vähän niinkuin kadonneita kavereita ruotsinlaivalla:
Ja kun kaverit on löydetty, voi pitää bileet. Kuten kunnon ruotsinlaivalla konsanaan, on Nooan arkissakin disko!
Tämän laatutuotteen ja maailman parhaan pelin on iloksemme tuonut Cougar Interactive. (via Pharyngula)
2 sanottua: