liedentausta on vielä likainen!

Minähän en ole koskaan ollut mikään varsinainen siivousintoilija. En siihen tapaan kuin joidenkin tuttujen keski-ikäiset äidit, joiden kodeisssa lattiat pestään joka viikko ja keittiön kaappien ovet pyyhitään useammin. Enemmän siivoan kuin useat ystäväni - ehkä koska olen elänyt vuosien ajan kämpissä joissa kunnon siivoaminen tehtiin vain muuttaessa.

Kun ryhdyin eilisiltana puunaamaan kaksiotani luovutuskuntoon, hämmennyin. Mistä se järjetön määrä pölyä, karvaa ja rasvaa tuli? Kuinka keittiöni saattoi olla niin saastainen ilman että edes huomasin koko asiaa?

Joko olen saanut keski-ikäisen bakteerikammotartunnan tai en vieläkään, siivousfirmoissa vietettyjen ikuisuuksien jälkeenkään näe eteeni.

No, ainakin saan uudet lasit. Pitäisi vähän helpottaa lattialistojen tiirailua. Oli mieletöntä katsoa kun taululla kärpäsenpaskan kokoiset kirjaimet - jotka on kirjoitettu molekyylinkokoisilla väkäsillä - muuttuivat vähitellen selviksi ja luettaviksi. Kehyksetkin ovat titaania. Niitä en enää iloisessa tilassa rikokaan, ainakaan helposti.