tenttikausi

Länsimaisen musiikin historian puolivälitentti on huomenna. Nyt tuntuu, etten osaa yhtään mitään. Kappaleanalyysit sain sentään tehtyä lauantaina.

Teoriakurssissakin alkaa tenttijakso. Ja suomalaisen kansanmusiikin historiassa pitäisi kirjoittaa joku essee. Soittotunteja on keskiviikkona kaksi, pitäisi harjoitella. Perjantaina pitää jo olla kämppä siistinä ja jääkaappi tyhjä, kun lähden Helsinkiin soittotunnille.

Vuorokaudessa ei ole tarpeeksi tunteja.

Mutta mitäs siitä, koska sain joulukuusen iltojeni iloksi. Riemuiten kannoin vähät rahavarani kauppoihin ja ostin vähän koristeita kuuseen ripustettaviksi. Kissa huvittaa itseään syömällä havuja. Ehkä se aikoo noudattaa muumien tapaa mennä talvilevolle. Remonttikin lähestyy loppuaan - ammattisiivoojat kuurasivat eteistä ja kylpyhuonetta koko päivän.

Päivän sana: idiomaattisuus. Säännöllisin väliajoin luentomuistiinpanoissa esiintyvälle sanalle ei millään löytynyt selitystä. Onneksi on netti: musiikissa se tarkoittaa soittimen tai soittajan virtuoosisia piirteitä korostavaa sävellystapaa.

Lisäys: Två vita duvorin sanoma suomeksi.

två vita duvor

Laukusta löytyi lappu jossa oli ruotsalaisen kansanlaulun sanat. Kappale on äärimmäisen kaunis, mutta minulla ei ole sitä tallennettuna mihinkään, joten saatte ihailtavaksenne vain sanat.

Det for två vita duvor
Allt upp till himlens höjd
Å när de kom tillbaka
Så var de vänd till tre

Den förste var Gud Fader
Den andre var hans son
Den tredje var en speleman
Jag tror han spelar än

Den drängen han spelte
Han spelade så väl
Han spelade så länge
Tills Gud han tog hans själ

Nu kastar jag fiolen
Nu får jag bättre fröjd
Nu får jag följa frälsaren
Allt upp till himlens höjd

laskunmaksupäivä

Perintätoimistoilla oli pieni jouluinen hetki kun asetuin tietokoneen ääreen hoitamaan pois kasaantuneita laskuja. Nyt on juuri ja juuri rahaa ruokaan, mutta eivätpähän toimistot enää lähettele uhkauskirjeitään. ("Jos maksat velkasi kokonaisuudessaan NYT, voit vielä välttää ikävät seuraamukset!")

Tässä jo etukäteen uudenvuodenlupaus: en enää ikinä anna laskujen päätyä perintään, ulosotosta nyt puhumattakaan. Kahdenkympin terveyskeskusmaksu on pientä verrattuna siihen miltä lasku näyttää kun toimisto lyö siihen päälle viidenkympin perintäkulut.

Jos hyvin käy, saatoin välttää luottotietomerkinnän. Jos käy huonosti ja pankki lopettaa opintolainan maksamisen olen syvällä kusessa. Enkä voi edes saada apua velkaneuvojien puolelta: olen liian köyhä. Pitäisi olla isommat tulot että saisi apua. (Siis ihan oikeasti; jos olisi isommat tulot niin en tarvitsisi apua!)

Mutta mitä siitä; tiedossani olevista laskuista on maksamatta enää yksi. Se on yhtä suuri kuin kaikki jo maksetut yhteensä, mutta mitä siitä. Ensimmäistä kertaa kuukausiin alkaa olla toivoa siitä, että ehkä tästä vielä jotenkin selviää.

Muuta:

Käykää katsomassa Alamaailman Vasaroiden musiikkivideot. Se kannattaa. Löytyvät sivuilta albumien kohdalta.

säveltämisestä

Havahduin aamulla ruuhkabussissa pohtimaan Hesarissa taannoin manattua anglismia singer-songwriter. Nyt-liitteessä kaivattiin toimivaa suomennosta, koska tällaisia muusikoita on Suomessa jo aika paljon. Ärsyynnys oli suuri juttua lukiessa, mutta ruuhkabussissa istuessa se alkoi muotoutua lauseiksi.

Haetun sanan taustalla on asenne siitä, että tavallinen muusikko ei tee itse kappaleitaan. Sovittamisesta viis; muusikko ei sävellä. Täytyy olla erikoinen, harvinainen tapaus - ja nimityskin haetaan ulkomailta jos haluaa esittää itse tekemäänsä musiikkia.

Klassisen musiikin puolella tämä on pitänyt paikkansa vuosisatoja. Säveltäjät hoitivat hommansa ja muusikot soittivat. Kansanmuusikot taas ovat tehneet omia kappaleitaan ikiajat. Alkuaikojen kevyen musiikin esittäjät eivät hekään tilanneet kappaleitaan ammattisäveltäjiltä vaan tekivät ne itse.

Keskimääräinen kolmen soinnun ja kahden hidastuksen popbiisi ei ole niin suunnatoman vaikea asia. Kyse on asenteesta joka iskostetaan jokaisen aloittelevan soittajan päähän: säveltäjät ovat ainoat jotka kirjoittavat nuotteja. Muut soittavat sen mitä nuotissa lukee.

Jokainen lapsi osaa säveltää. Koulutuksen aikana luonnollinen luovuus vaimennetaan ja sitten taivastellaan kun jostain ilmestyy sellainen erikoismuusikko, singer-songwriter, joka osaakin koulutuksesta huolimatta yhä tehdä musiikkia ilman ammattisäveltäjiä.

En usko,että säveltävät muusikot ovat alun alkaen olleet lahjakkaampia kuin ne jotka luottavat apulaisiin. Sitkeämpiä ja itsepäisempiä, ehkä, kun ovat jaksaneet jatkaa. Muut ovat nöyrtyneet ja uskoneet, että säveltäminen on vaikea taito, liian vaikea tällaiselle musiikinteorian hienouksia osaamattomalle typerykselle.

Pistää vihaksi.

Näihin jää jumiin. Istuu koneen ääressä jalat ristissä, takahampaat kelluen. Jatkaa lukemista koska ei vaan pääse irti. lowbrow.com.

Doorman at the local bar gave me shit because I don't look much like my I.D. Kept yelling out to the people behind me "how come women always dye their hair and don't change their driver's license?" Eventually he got bored and I went in.

I estimate it will take two, three days to unstop those toilets.

Eikä siinä kaikki. Tämän päivän hauskutuksiin kuuluu Tuplavee Puskan ja tämän äänestäjien solvaaminen: Fuck the south ja Give Bush a brain -peli.

Lisäys

Havahduin laittamaan linkin Atom-feediin, niitä ihmisiä varten jotka tuntevat sitä tarvitsevansa. Pitäkää hyvänänne.

ystävyydestä

Birdy mietiskelee uusimmassaan ystävyyttä. "Kerro, ketkä ovat ystäviäsi, niin kerron sinulle, millainen olet" - lainaa hän sananlaskua. Olen eri mieltä, mutta ymmärtääkseni Birdyn kanta pohjautuu siihen, että ystävä yleensä antaa teoille vähintään hiljaisen hyväksyntänsä; se on (toisinaan) ystävän tehtävä. Jos toisella ihmisellä on vahvasti erilaiset arvot, voiko ystävyyttä siis olla? Ei näillä ehdoilla varmaankaan.

Epämiellyttävän erilaisia arvoja on ystäväpiirissäni muutamalla ihmisellä. Sellaisia mielipiteitä, jotka helposti kyökkipsykologialla lukisi luonnehäiriöksi, niin vastakkaisia elämänkatsomuksia että toisen puolta asiasta on jo aivan helvetin hankala ellei mahdotonta ymmärtää.

Ystävyys on joskus sitä, että katsotaan läpi sormien tai pidetään pää kiinni, mutta jos perustavaalaatua olevissa arvoissa ollaan äärilaidoilla, onnistuuko se? Minä väitän, ettei se onnistu. Jos rasiminvastainen katsoo ystävänsä rasistisia touhuja hiljaa sivuun katsoen, onko rasisminvastainen aidosti enää rasisminvastainen? (Birdy)

Minäpä väitän, että kyllä ystävyys on mahdollista ääritilanteissakin, mutta silloin siihen ei enää kuulu nyökyttely ja hiljainen myöntyminen. Ei ystävän tarvitse olla samaa mieltä ja tukea toisen kaikkia ratkaisuja. Ystävä voi sanoa vastaan, lähettää lääkärille, soittaa vaikka poliisit. Olen sanonut ääneen joillekin ystävilleni, että olen tietyistä asioista täysin eri mieltä, ja jos joskus tulee ristiriitatilanne niin aion toimia oman pääni mukaan.

(Hyvistä aikomuksista huolimatta saattaa silti vain jäädä seisomaan ja toljottamaan kun ei osaa muutakaan tehdä. Niinkin on toisinaan käynyt, vaikka olin kuinka päättänyt toimivani.)

Ei ole aivan yksi eikä kaksikaan kertaa kun olen joutunut ystävieni tekojen kautta epämiellyttävään välikäteen. On todennäköistä, että olen itsekin saattanut jonkun ystävän hankalaan tilanteeseen tietämättömyyttäni, pelkuruuttani tai muusta syystä. Se ei silti ole kertaakaan rikkonut olemassaolevaa ystävyyttä. En oikeastaan saa tuollaisesta aikaiseksi edes kunnon riitaa. Harva sitä kumminkaan tahallaan laittaa toisen ikävään paikkaan.

Esitän toisenlaista ystävyysmittaria. Kulunut latteus kertoo, että ystävä on se joka tuntee sinut ja vikasi - ja pitää sinusta silti. Eikä se tarkoita sitä, että ne viat pitää hyväksyä ääneti.