Ällötys

Aquarius: (Jan. 20—Feb. 18)
For a moment, the stars will seem to take the shape of God, but onlookers will agree that God would not manifest Himself just to call you filthy names.

Selailin Internet Movie Database:n leffalistoja ja ryhdyin uteliaisuuttani tutkimaan vähiten ääniä saaneita komedioita. Olisi pitänyt arvata ettei siitä hyvä seuraa...

SuperBabies: Baby Geniuses 2

Meet the new generation of superheroes.
Don't drive, crawl!

A group of smart-talking toddlers find themselves at the center of a media mogul's experiment to crack the code to baby talk. The toddlers must race against time for the sake of babies everywhere.

Rated PG for action violence and some rude humor.

Siinä laatua lapsille. Jos ei muuten vielä ällötä, niin kannattaa katsoa traileri. Väkivaltaahan saa lapsille näyttää ihan vaikka kuinka paljon, mutta epäilyttävänlaatuisen huumorin vuoksi on neuvottu, että parempi katsoa aikuisen kanssa yhdessä. Näin sanoo MPAA:

Parental Guidance Suggested. Some material may not be suitable for children. This signifies that the film rated may contain some material parents might not like to expose to their young children - material that will clearly need to be examined or inquired about before children are allowed to attend the film. Explicit sex scenes and scenes of drug use are absent; nudity, if present, is seen only briefly, horror and violence do not exceed moderate levels.

Ihanaa.

Amerikkalaiset lastenelokuvat käyvät vuosi vuodelta vastenmielisemmiksi. Väkivaltaa ei näytetä - ainakaan niin että sen seuraukset kävisivät ilmi. Kun pommi räjähtää, konnan naama mustuu noesta. Kun ihmistä potkaistaan kovaa, hän lennähtää seinään ja pomppaa kuin kumipallo. Tramboliinilla aikuisen voi hypäyttää parinkymmenen metrin korkeudelle, ja asfalttiin osuttuaan uhri on enintään hiukan pöllähtäneen näköinen.

Erinomaisesti tässä verettömän väkivallan lajissa suoriutui taannoinen lastenelokuva Hiiri jota ei saatu hengiltä (The Mouse Hunt). Teki kovasti mieli takavarikoida filmi hyllystä isonsiskon diktatorisella oikeudella, mutta siitä ei olisi ollut mitään hyötyä - pennut näkivät leffan jo.

Koko budjetti laitetaan erikoistehosteisiin ja juonen tilalla lapsille syötetään älytöntä stereotyypeistä ja pahimman luokan kliseistä koottua paskaa. Muutama räjähdys ja muodinmukaisella vaijeritekniikalla tehty tappelukohtaus ja vot! meillä on lastenelokuva.

En tiedä kumpaa säälin enemmän: lapsia, jotka näitä elokuvia katsovat vai vanhempia ja lastenvahteja jotka joutuvat niitä tuijottamaan kun pentu pyörittää suosikkivideonauhaansa kymmenettä kertaa.

huzzah!

Kaverien piirustelema Igor goes Finland -sarjakuva päätyi esiintymään Dork Towerin piirtäjän blogissa ja näyttäytyy lähitulevaisuudessa itse sarjakuvassakin - ainakin jossain muodossa.

Onnittelen.

remontti

Ennakkotieto elokuussa: putkiremontti alkaa Katajatie kolmosen A-rapussa 20.9 ja kestää 25 päivää.

Vuokravälittäjä elokuun lopulla: "Remontti alkaa 1.10 ja päättyy 15.10. Sopimukseen kirjataan että vuokra puolitetaan lokakuulta, koska urakoitsija on luvannut että remontti kestää vain lokakuun puoleenväliin. Ai että se voi myöhästyä? Mitä sinä muka remonteista tiedät, hä?"

Tieto postiluukkuun sujautetussa lapussa: remontti alkaa A-rapun asunnoissa 2, 5 ja 8 tiistaina 12.10 klo 07:00 ja kestää kaksi viikkoa.

......

Arvatkaa, tuliko remonttimiehiä?

Ei niin.

transcribe!

Huomaan muuttuvani yhä suositummaksi Pinserin listalla. Kuka hitto tätäkin oikein lukee? Eihän tässä elämässä ole mitään mielenkiintoista nyt kun Tuuliadraamakin on ohitse.

Kumpi lienee kipeämpi - se, joka kirjoittaa, vai ne, jotka lukevat? (Päivän äidinkielentehtävä: laskekaa pilkkuvirheet.)

Asiasta musiikkiin: päivän ohjelmistossa musiikinteorian oppitunti, nuotinnostunti ja jamit kapakassa. Pitää käydä hakemassa jouhikko kotoa. Aamulla mietin hetken, olisinko ottanut sen mukaan, mutta en ottanut kun ei muistunut mieleen että mitä varten olisi pitänyt raahata. Tyhmästä päästä kärsii...

Nuotinnostunti käytettiin vaihteeksi tietokoneluokassa. Mac-käyttäjät ylistäkööt laitettaan niin että kurkkuun sattuu: minä en kyllä tiedä mikä niissä on niin helvetin paljon parempaa. Koulun parhaat nuotinnos- ja muut musiikkiohjelmat on kuitenkin kaikki laitettu maceille, joten on opeteltava käyttämään sitä vehjettä.

Transcribe!n suuri guruus ei vielä oikein auennut, koska nuotinnan ihan kelvollisen hyvin ilman tietokoneen apua. Pianoakaan ei saa käyttää kun säveltapailun tunnilla tehdään melodiadiktaatteja. Kai se on ihan kätevä niille, joilta nuotitus ei suju kovin helposti. Ja onhan siinä käytännöllisiä toimintoja - mutta ei mitään sellaista jota ilman ei selviäisi. Kivan kaavion se näyttää, ja hidastaa musiikin laskematta äänen taajuutta. Ja voi nopeuttaa, eikä ala kappale kuulostaa pikkuoravilta.

En tiedä kuinka paljon Transcribe!a käyttävät ammattilaiset: saattaahan se (varmaankin) nopeuttaa työtä sitten kun osaa käyttää ohjelmaa tarpeeksi hyvin.

Mielenkiintoisemman ongelman kohtasin Transcribre!a opetellessani - eikä se liittynyt ohjelmaan mitenkään. Nuotinsin kenttänauhoituksesta tuutulaulua, jota vanhempi nainen lauloi ääni väristen. Melodia kulki harmonisessa mollissa (jos tämä nyt kenellekään mitään sanoo) mutta muutamassa tahdissa tuntui vaihtuvan luonnolliseen molliin: yhden sävelen korkeus heitti juuri sen verran, että meni arvauspeliksi.

Yrittikö vanhus laulaa koko ajan samassa sävellajissa, mutta epäonnistui ja lauloi epäpuhtaasti? Yrittikö laulaa muutamia (luonnolliseen molliin kuuluvia) säveliä, ja teki sen epäpuhtaasti? Käyttikö hyväkseen mikrointervalleja - joita länsimaisessa taidemusiikissa ei tunneta, ja joita ei omakaan korvani ole oppinut erottamaan?

Säveltason heittelyn selittäminen virheillä ja taitamattomuudella johti joidenkin kansanmusiikin vivahteiden ylenkatsomiseen ja unohdukseen. Toisaalta: joskus se nyt vain on epäpuhasta, eikä mikään mikrointervalli.

Ota siitä nyt sitten selvää.

piristys

Pannullinen kahvia, pari lihapiirakkaa - ja jo jaksaa taas opiskella. Ehkä tästä vielä selviää. Illan piristykseksi luin vielä koko joukon blogeja ja huomasin väen kuohuvan kovasti: rakkaan naapurimme puolella vasemmistolainen femakkopoliitikko Gudrun Schyman ehdotti miesveroa. Kyllä populistit sitten osaavat.

Harmi etten osaa ruotsia nimeksikään - kun kotimaan blogistaniassakin on suututtu näin paljon ruotsalaispoliitikon lausumasta, niin mitähän Ruotsissa sitten on sanottu? Ovatkohan ne osanneet raivostua asian vaatimalla vakavuudella?

Sama rouva on ehtinyt paljon: hän koreilee Ruotsin suosituimpien naisten listalla kärkikolmikossa, on vaatinut Ruotsiin naisasiaministeriötä ja feministipuoluetta, pitänyt lomaa alkoholismin vuoksi ja kärynnyt veropetoksesta.

Kyllä siinä riittää tädillä puuhaa.

väsyttää

Kissa söi varpaani. Metsästi tukkaani kun yritin nukkua. Roikkui pöytäliinassa ja tipahti selälleen. Jahtasi vinkuvaa hiirtä puulattialla, jarrutti liian myöhään, törmäsi seinään ja kellahti ympäri.

On se vaan söpö.

Opiskelu muuttui äkkiä tuskaisaksi ja aikaavieväksi. Nyt huomaan, että kursseja on aivan hävyttömän paljon. Sivulaulu ei paljoa työtä vaadi, mutta sekin vähä tuntuu juuri nyt aivan ylivoimaiselta. Kolmen instrumentin opinnot vaatisivat vähintään tunnin harjoittelua päivässä - siis jokaista soitinta erikseen, ei suinkaan tuntia yhteensä. Yhtyetuntien kappaleet pitää nuotintaa uudelleen ja harjoitella. Teorialäksyjä tulee viisi sivua kerrallaan - kahdesti viikossa. Säveltapailusta saman verran.

Ei tämän pitäisi olla ylivoimaista, mutta jotenkin se vain on.

Tähän asti olen käynyt konservatoriolla harjoittelemassa, mutta nyt se ei enää riitä. Parempi raahata sello kämpälle vähintään viikonlopuksi. Sitten kun sello on kotona, tulee harjoiteltua enemmän. Tällä viikolla hävetti mennä tunnille, kun en ollut harjoitellut laisinkaan. Minkäs sille voi - suurimman osan viikkoa vietin Helsingissä. Tiedänpähän nyt, että sello on parempi ottaa mukaan etelään jos vietän siellä yli kaksi päivää.

Jos vähän harjoittelen, saatan oppia pyöräilemään soitinvalikoimani kanssa. Kotona on mukavampi harjoitella kuin konservatoriolla.