työkaluleikki

Kotiini jaetun mainospostin lukemisesta sain innoituksen lähteä ostoksille. Vaeltelin megasuperhalpamarketissa puolitoista tuntia saaden saalikseni kohtuuhintaisen työkalupaketin, pesuvadin, kissanhiekkalapion ja kumman kissoille tarkoitetun lelun.

Ja pizzaa. En näköjään voi elää yhtään viikonloppua ilman ylihinnoiteltuja lätysköitä. Onneksi riippuvuuteni ei sentään vaadi aitoa ravintolatuotetta vaan ravinnoksi kelpaa Saarioisten esipaistettu pellinkokoinen lätty. Ei sekään ole ilmaista, mutta huomattavasti halvempaa kuin lähipizzerian tuotokset.

Työkalupakkaus sai minut uskomattoman riemun valtaan. Sovitin palasia toisiinsa maaninen kiilto silmissäni ja etsin Annin kämpästä jotain ruuvattavaa. En löytänyt mitään, mutta säikäytin Tuikun pahan kerran. Kissaparka.

Nyt voin ylpeästi kertoa omistavani vasaran lisäksi myös ruuvitalttoja, kolmet pihdit, nippusiteitä, eristysteippiä, kuusiokoloavainsarjan, hylsyavaimia ja sellaisia välineitä joiden nimistä minulla ei ole harmaintakaan aavistusta. Käyttötarkoitus ja -tapa on kyllä tuttu, mutta nimi ei.

Voin kuvitella, kuinka Miehet jo nauraa hohottavat ruutujensa äärellä - tyhmä kana kun ei työkalujen nimiä tiedä - mutta höröttäjät voivat mennä itseensä ja miettiä osaavatko makaroonilaatikon reseptin ulkoa. Enkä nyt tarkoita mitään "vähän tota ja sitten makaroonia sekaan" - koekeittiötä vaan ihan oikeaa reseptiä.

En minäkään osaa. Ja täsmälleen yhtä hyödyllisestä tiedosta on kyse. Molemmat voi tarvittaessa tarkistaa keittokirjasta, rautakaupan mainoslehdestä tai joltakulta jonka mielestä se on tärkeää.

iloa, riemua ja turistioppaita

Eilisilta muuttui kertaheitolla paremmaksi kun lähdin käymään Jorin äidin luona - rouva Virtanen nimittäin lupasi lainata minulle polkupyörää siksi aikaa kunnes saan omani korjattua. Kolmituntisen kahvinjuonnin jälkeen pyöräilin kotiin uskomattoman hyvällä tuulella.

Postilaatikosta oli tipahtanut muutama laskun näköinen kirje. Ehdin jo kauhistua nähdessäni Hesarin kirjekuoren - muutama lehti on yhä maksamatta. Karhukirjeen sijasta kuoressa olikin tarjous tilata lisää lehteä, entistäkin halvemmalla. Huvitti kummasti: en ole edellisiäkään maksanut, ja nyt haluavat että tilaan lisää...

Kokkolan kaupunki puolestaan lähetti valtaisan nivaskan turistioppaita; oli karttaa, lehtistä, tietoa museoista ja liikuntamahdollisuuksista. Suorastaan lapsellisen riemun vallassa luin läpi kaikki mainoslehtiset ja iloitsin urheiluhallista, jossa - liikuntaharrastukseni aktiivisuuden tuntien - en varmasti tule koskaan käymään.

Ulkona sataa. Taidan lähteä kotiin, mutta voi iloa ja riemua! Kun on polkupyörä, matka joutuu nopeammin enkä siis kastu läpimäräksi.

Bicycle bicycle bicycle
I want to ride my bicycle bicycle bicycle
I want to ride my bicycle
I want to ride my bike
I want to ride my bicycle

-Queen: Bicycle Race

mastermind?

Eiliset tutustumisbileet jatkuivat savuisessa baarissa pitkälle yli puolenyön. Aamulla sain raittiuteni palkaksi jyskyttävän päänsäryn. Olo oli kuin pahimmassa krapulassa. Johtui varmaan tupakansavusta. Lakipykälistä ei nimittäin olla konservatoriolaisten vakiobaarissa kauhean tarkkoja.

Heräsin siis aamukuudelta janoon, päänsärkyyn ja pahoinvointiin. Taidan mieluummin viettää iltoja sointuanalyysin parissa jos sosiaalisen elämän hinta on näin epämiellyttävä.

Raahauduin konservatoriolle jo kahdeksaksi - ei ollut parempaakaan tekemistä - ja tein vapaan säestyksen läksyni. Tunti oli kymmeneltä, ja vastoin kaikkia odotuksia sain kehuja edistymisestäni vaikken ole harjoitellut yli viikkoon laisinkaan.

Vielä on jäljellä säveltapailun kaksoistunti, jolta lintsaisin jos kehtaisin. Säveltapailussa käydään läpi asioita jotka olen osannut jo pitkään - lauletaan intervalleja ja tehdään helppoja diktaatteja. Tunnilla istuminen on turhauttavan tylsää, mutta on siitäkin merkintä saatava. Voi olla - toivottavasti - että kurssin loppupuolella tulee mukaan jotain uutta ja/tai vaikeaa.

Laa-laa-laulelua odotellessa tein luonnetestin:

Myers-Briggs-Jung Test Results
Introverted (I) 65.63%	Extroverted (E) 34.38%
Intuitive (N) 57.14%	Sensing (S) 42.86%
Thinking (T) 83.87%	Feeling (F) 16.13%
Judging (J) 69.7%	Perceiving (P) 30.3%

INTJ - "Mastermind". Introverted intellectual with a preference for finding certainty. A builder of systems and the applier of theoretical models. 2.1% of total population.

nöyrtymistä

Saan konservatoriolla 75 minuuttia yksityistä sellonopetusta viikossa. Siitä 45 minuuttia käyttää Olli Kangas, jonka kanssa keskityn klassiseen musiikkiin ja tekniikkaan. Eilen, kun kolme viikkoa läksynäni ollut etydi alkoi lopulta kuulostaa siltä että olen muistanut harjoitella, sain ensin kuulla varovaisen positiivista palautetta ja sitten kiellon soittaa kolmeen päivään. Etydin hiomisen sijaan harjoitan jousikättä muutamalla yksinkertaisella liikkeellä. Selloa ei tarvita.

Ritva Talvitie pitää lopun puoli tuntia. Tänään - ensimmäisellä tunnillani - aloitimme (yllätys!) jousikäden harjoituksista. Suuri osa tunnista kului sahaten läpi yksinkertaisia asteikkoja keskittyen siihen, millaisia tapoja on sitoa kaksi nuottia toisiinsa.

Tällaisia harjoituksia en muista tehneeni näin alkeistasolla viimeiseen viiteentoista vuoteen. Ja kyllä tulee nöyrä olo, kun tajuaa että tekniikka on niin pahasti metsässä että virheet korjatakseen on palattava tällaisiin perusharjoituksiin.

Vielä nöyrempi olo tuli, kun oli jousitettu kahta nuottia eri tavoilla hi-taas-ti ja rau-hal-li-ses-ti pidemmän aikaa: alkoi jo kärsimättömyys hiipiä ajatuksiin, kun Ritva näytti vähän esimerkkiä soittamalla mainitut helpot jousiharjoitukset sellaisella nopeudella etteivät enää silmät pysyneet perässä.

En pystyisi samaan edes puolella nopeudella. Siis takaisin harjoittelemaan.

Illalla a konservatoriolla pidetään tutustumisbileet - tilaisuus, jossa uusia opiskelijoita rituaalisesti nöyryytetään ennen kuin heidät otetaan yhteisön jäseniksi. En nyt oikein jaksaisi, mutta kuittailua jatkuu varmasti muutama viikko jos en mene. Täytyy yrittää virittää huumorintaju päälle. Se on ollut lomalla jonkun aikaa.

Myöhemmin

Sain sähköpostia eräältä, jonka kuvittelin jo unohtaneen minut. Yllätys oli huomattavan iloinen. Nyt olen niin hyvällä tuulella että saatan antautua rituaaliseen nöyryytykseen sen enempää vastustelematta.

värvätty

Minut värvättiin orkesteriin. Sähköpostiini ilmaantui kaikille opiskelijoille lähetetty tiedote Praxis-orkesterin harjoitusaikataulusta. Uteliaisuuttani vilkaisin soittajalistaa ja huomasin seassa oman nimeni.

Että tällä lailla.

On näköjään seurattava aktiivisesti kaiken maailman projektien osallistujalistoja, koska oma nimi saattaa ilmaantua listalle niin, ettei siitä kerrota asianosaiselle mitään. Sitten vasta aletaan huudella, jos onneton ei tule harjoituksiin, kun ei ole edes tajunnut olevansa projektissa mukana. Esimerkillistä tiedottamista.

Mikäs siinä, mielelläänhän sitä osallistuu, mutta mieluummin kyllä kuluttaisin penkkiä kansanmusiikin kuin oopperaproduktion yhteydessä. En tiedä, onko minulla osallistumispakkoa, kun kumminkin olen kansanmusiikin linjalla. Tunnistin listalta kyllä yhden kansanmusiikkiviulistin, joten voi olla että kaikki joilla on yhteensopiva soitin, on värvätty mukaan - enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti.

Itseilmaisu on taas ojanpohjalla. Tarkoitukseni ei ole valittaa siitä, kuinka kauheaa on tällainen klassinen pakkokoulutus. Olen lähinnä tietämätön ja hiukan hämmentynyt siitä, kuuluuko klassinen orkesterisoitto

1. kaikille opiskelijoille riippumatta opintolinjasta


2. kaikille opiskelijoille joilla on (orkesteriin) sopiva soitin, riippumatta opintolinjasta


3. niille opiskelijoille, jotka saavat pääaineessaan myös klassista koulutusta


4. niille opiskelijoille, jotka tuntuvat tarvitsevan orkesterikokemusta


5. niille opiskelijoille, joiden soittimista on juuri nyt pulaa


6. niille, jotka opettajat nakittavat koska mieli tekee


7. vapaaehtoisille

Täytyy kysyä, kunhan löydän jonkun joka saattaisi tietää vastauksen.

Asunnossani tapahtui eilen huomattavaa edistystä: odottamani Mies tuli vihdoin paikalle työkalut mukanaan. Hämmästykseni oli melkoinen kun huoltomies-Andersin sijasta paikalle marssi Anders Asunnonomistaja. Ihan tosissani kuvittelin että isännöitsijän kautta pyydetyt huoltotoimenpiteet hoitaa henkilö, joka on vain sattumalta omistajan kaima.

Vain paperilla nähty omistajan nimi oli herättänyt aivan toisenlaisia mielikuvia kuin se ujonoloinen pohjalaisisäntä joka oveani kolkutti. (Ujouden vaikutelma tosin saattoi johtua myös hiukan haparoivasta ja murteellisesta suomesta.) Jotenkin ajatus svenska talande bättre folkista tarttui ennakolta asunnon omistajaan - jota en sopimusta tehdessä koskaan tavannut - koska vain rikas ja parempi väki omistaa ylimääräisiä asuntoja.

Anders sitten vaihtoi lahonneen sokeripalan tilalle uuden (ja laittoi siinä sivussa lampunkin paikoilleen), nosti keittiön oven paikalleen ja havaitsi, että jääkaapin ovien kääntö ei onnistu mukana tuoduilla työkaluilla. Tärkein työ jäi siis tuonnemmaksi. Pikkuhommia ne olivat kaikki, mutta ainoa omistamani työkalu on vasara. Sillä ei tehdä sähkötöitä erityisen menestyksekkäästi.

Ilta huipentui kahden viikon pyykkien pesemiseen, nyt kun pesuhuoneen avaimen sijainti lopultakin selvisi. Voi, että elämä on jännää.

syysilma

Joku helvetin hiippari on käynyt tunkemassa vasempaan ranteeseeni ruostuneita nauloja. Särkee. Kolmen tunnin roikkuminen tietokoneella ei mitenkään paranna tilannetta.

Tänään harjoiteltiin seitsemän tuntia Paronin johdolla ja sitten oli vielä sellotunti. Tässä kyllä taso nousee. Vaikeiden stemmojen aiheuttamat kauhukohtaukset alkoivat jo lieventyä kun kappaleiden kokonaisuudet hahmottuvat.

Ulkona ukkostaa ja sataa kaatamalla. Olo olisi viihtyisämpi jos en joutuisi pikapuoliin talsimaan puoltatoista kilometriä kotiin. Oi miksi ei ole nettiyhteyttä kämpällä? (Koska se maksaa liikaa. Siksi.)

Sain lopulta Petrin kiinni ja sovin säkkipillitunneista. Tulen Helsinkiin perjantaina 1.10. - haen kissan, käyn oppitunnilla, saatan pelata hiukan roolipelejä. Perjantai-iltana olisi mukava tavata ihmisiä, jos kukaan kykenee silloin irroittautumaan töistään.

Lopuksi päivän linkki: antiikin Kreikan musiikkia - tällaista se olisi voinut olla.