kuki jo!

ihmissyöjäkoira

Siinä minä makailin, viltillä, kirsikkapuun alla. Koiran hihna oli kiinnitetty samaisen puun ympärille, ja kun se välillä kyllästyi riehumiseen se tuli makailemaan viltin reunalle kunnes jatkoi taas poukkoilemista.

Torkahdin jo melkein kun äkkiä (ilmeisesti hihnan kamppaama) Rohjo rysähti päin naamaa. Sillä eläimellä on paksu kallo, ja se osui suoraan nenänvarteen. Silmät vuosivat vettä ja naama verta. Lähempi tarkastelu osoitti että tollon koiran kulmahammas oli repäissyt nenänvarteen kunnon palkeenkielen, joka vuosi reilusti verta. Piti soittaa ensiapuun ja kysyä pitääkö sitä paikata tikeillä tai muulla, vai laitanko pelkän laastarin. Näytillehän ne käskivät.

Tikkejä en saanut, enkä edes liimaa. Puhdistivat haavan, tarkistivat rokotteet ja käskivät ottaa buranaa. Nenänvarsi on turvonnut, ja huomenna naamassani lienee peruna. Koira selvisi kolarista vammoitta - mikäpä umpiluista kalloa rikkoisi.



Yllä vielä vähemmän mairitteleva kuva allekirjoittaneesta naama laastaroituna. Nyt on hyvä kulkea kadulla, ja arvailla mitä vastaantulijat miettivät.

"Mikä tuokin on, tuollainen nuori ja noin laastaroitu... juovuspäissään se on kaatunut, tai ollut tappelussa. Mutta ei, voi ei, ehkä se onkin perheväkivallan uhri, naisparka, ja nyt minä heti syyllistin että oma vika kun on lyöty! Voi että, olen minäkin paha ihminen..."