Valitus, vitutus ynnä avautuma

Jos erotessa hankkiutuu asuntoon johon ei oikein voi saada koiraa mahtumaan, vaikka tietää että jonkun siitä koirasta on huolta pidettävä, niin onko se ihan reilua?

Jos kieltäytyy sitten sitä koiraa edes viikonloppuja hoitamasta, koska pieni kämppä, ei mahdu, ei voi, ja yksi kissakin on - koiran nykyisessä on kaksi - ja ei nyt vaan muutenkaan voi, niin onko se ihan reilua?

Jos sitten puolen vuoden kuluttua edellämainitusta ottaa siihen pieneen, koiralle sopimattomaan asuntoon uuden koiranpennun, eikä tahdo sitä edellistä lähellekään, niin onko se ihan reilua?

Jos minä nyt toivon että se uusi koiranpentu paskantaa lattialle, kusee sänkyyn ja pureskelee seinään pari reikää, niin onko se rumasti tehty?

koirakoulu, osa 537

Mitä tehdään kun nelijalkainen teini syö viikon sisällä kahdet silmälasit ja yhden multimediakännykän?

Soitetaan vakuutusyhtiöön - ja ostetaan pullo tabascoa.

Tänään kämppä miinoitettiin leivänpaloilla, jyrsityillä silmälaseilla, lihapiirakanpalasilla, suklaapapereilla ja runsaalla määrällä tulista kastiketta. Keittiössä päivystettiin piimäpurkin kanssa, jotta karvapenteleen mausteseikkailu ei kävisi liian tuskalliseksi.

Vaan kuinka monta kertaa koira oikein jaksaa varastaa ja sen jälkeen pikaisesti hylätä (ihmisen nenäänkin) metrin päähän tabascolta haisevat lasit? Tähän mennessä lähemmäs kymmenen kertaa - ja tätä leikkiä on jatkettu vasta nelisen tuntia.

Paksupää eläin.

sello

Tänään, ensimmäistä kertaa ihan liian pitkään aikaan, en olisi malttanut lähteä konsan harjoitusluokasta. Ihan sama mitä soitin, se kuulosti hyvältä.

Ja mistä johtuukaan tämä muutos?

Männäviikolla kävi niin, että muuan klassisen puolen sellisti sai käyttöönsä maakuntarahaston soittimen. Omansa tämä sellisti sitten antoi eräälle sivuainesellistille käyttöön siksi pariksi vuodeksi kun itse saa sitä parempaa soitinta pitää. Minulle taas kierrättyi sen sivusoittajan väline ja omani meni eteenpäin yhdelle vasta-alkajalle.

Alkuviikon treenit menivät miettiessä että kas, on aika erilainen ääni tässä vehkeessä, ja muutenkin kummallinen tuntuma. Aika kevyt soittaa, ja pitääpäs treenata reilusti ennen torstain keikkaa.

Tänään iski tajuntaan se, että mitä tahansa soitankin, se kuulostaa vähintään kohtuulliselta ja aika yllättävän usein suorastaan hyvältä. Ruman äänen saaminen vaatii oikeastaan töitä!

Kymmenen vuotta olen tuskitellut sen kanssa että on aivan yksi hailee kuinka paljon tekniikkaa treenaan, soitto kuulostaa silti räkäiseltä. Miten paljon harjoittelenkin, se on ihan turhaa: soundi on paska eikä siitä muuksi muutu. Tai jos muuttuu, niin huonompaan päin.

Nyt tiedän että kyse ei välttämättä ole siitä etten hallitsisi tekniikkaa, vaan siitä että oma sello on paska ritsa jollaista kukaan ei ristikseen ansaitse.

Nenänaama

Jos ryynää sadeilmalla pitkin ojia ja kuraisia peltoja, voi joutua suihkuun. Suihkussa kastuu aika lailla enemmän kuin ojassa. Vinkuleluakaan ei saa mukaan ammeeseen.

Eikä edes syyttävä katse pelasta kuraista nenänaamaa läpikotaiselta pesulta.



Kuivauksen ja pitkällisen harjauksen jälkeen on elämä valoisampaa ja naamalla vähemmän draamaelkeitä:

kuki jo!

ihmissyöjäkoira

Siinä minä makailin, viltillä, kirsikkapuun alla. Koiran hihna oli kiinnitetty samaisen puun ympärille, ja kun se välillä kyllästyi riehumiseen se tuli makailemaan viltin reunalle kunnes jatkoi taas poukkoilemista.

Torkahdin jo melkein kun äkkiä (ilmeisesti hihnan kamppaama) Rohjo rysähti päin naamaa. Sillä eläimellä on paksu kallo, ja se osui suoraan nenänvarteen. Silmät vuosivat vettä ja naama verta. Lähempi tarkastelu osoitti että tollon koiran kulmahammas oli repäissyt nenänvarteen kunnon palkeenkielen, joka vuosi reilusti verta. Piti soittaa ensiapuun ja kysyä pitääkö sitä paikata tikeillä tai muulla, vai laitanko pelkän laastarin. Näytillehän ne käskivät.

Tikkejä en saanut, enkä edes liimaa. Puhdistivat haavan, tarkistivat rokotteet ja käskivät ottaa buranaa. Nenänvarsi on turvonnut, ja huomenna naamassani lienee peruna. Koira selvisi kolarista vammoitta - mikäpä umpiluista kalloa rikkoisi.



Yllä vielä vähemmän mairitteleva kuva allekirjoittaneesta naama laastaroituna. Nyt on hyvä kulkea kadulla, ja arvailla mitä vastaantulijat miettivät.

"Mikä tuokin on, tuollainen nuori ja noin laastaroitu... juovuspäissään se on kaatunut, tai ollut tappelussa. Mutta ei, voi ei, ehkä se onkin perheväkivallan uhri, naisparka, ja nyt minä heti syyllistin että oma vika kun on lyöty! Voi että, olen minäkin paha ihminen..."