Rääkyi männikössä yöllä yksinänsä

Valitus, vitutus ynnä avautuma

2010-08-09T13:15:00.004+03:00

Jos erotessa hankkiutuu asuntoon johon ei oikein voi saada koiraa mahtumaan, vaikka tietää että jonkun siitä koirasta on huolta pidettävä, niin onko se ihan reilua?

Jos kieltäytyy sitten sitä koiraa edes viikonloppuja hoitamasta, koska pieni kämppä, ei mahdu, ei voi, ja yksi kissakin on - koiran nykyisessä on kaksi - ja ei nyt vaan muutenkaan voi, niin onko se ihan reilua?

Jos sitten puolen vuoden kuluttua edellämainitusta ottaa siihen pieneen, koiralle sopimattomaan asuntoon uuden koiranpennun, eikä tahdo sitä edellistä lähellekään, niin onko se ihan reilua?

Jos minä nyt toivon että se uusi koiranpentu paskantaa lattialle, kusee sänkyyn ja pureskelee seinään pari reikää, niin onko se rumasti tehty?

koirakoulu, osa 537

2009-02-21T00:29:00.002+02:00

Mitä tehdään kun nelijalkainen teini syö viikon sisällä kahdet silmälasit ja yhden multimediakännykän?

Soitetaan vakuutusyhtiöön - ja ostetaan pullo tabascoa.

Tänään kämppä miinoitettiin leivänpaloilla, jyrsityillä silmälaseilla, lihapiirakanpalasilla, suklaapapereilla ja runsaalla määrällä tulista kastiketta. Keittiössä päivystettiin piimäpurkin kanssa, jotta karvapenteleen mausteseikkailu ei kävisi liian tuskalliseksi.

Vaan kuinka monta kertaa koira oikein jaksaa varastaa ja sen jälkeen pikaisesti hylätä (ihmisen nenäänkin) metrin päähän tabascolta haisevat lasit? Tähän mennessä lähemmäs kymmenen kertaa - ja tätä leikkiä on jatkettu vasta nelisen tuntia.

Paksupää eläin.

sello

2009-02-18T21:01:00.003+02:00

Tänään, ensimmäistä kertaa ihan liian pitkään aikaan, en olisi malttanut lähteä konsan harjoitusluokasta. Ihan sama mitä soitin, se kuulosti hyvältä.

Ja mistä johtuukaan tämä muutos?

Männäviikolla kävi niin, että muuan klassisen puolen sellisti sai käyttöönsä maakuntarahaston soittimen. Omansa tämä sellisti sitten antoi eräälle sivuainesellistille käyttöön siksi pariksi vuodeksi kun itse saa sitä parempaa soitinta pitää. Minulle taas kierrättyi sen sivusoittajan väline ja omani meni eteenpäin yhdelle vasta-alkajalle.

Alkuviikon treenit menivät miettiessä että kas, on aika erilainen ääni tässä vehkeessä, ja muutenkin kummallinen tuntuma. Aika kevyt soittaa, ja pitääpäs treenata reilusti ennen torstain keikkaa.

Tänään iski tajuntaan se, että mitä tahansa soitankin, se kuulostaa vähintään kohtuulliselta ja aika yllättävän usein suorastaan hyvältä. Ruman äänen saaminen vaatii oikeastaan töitä!

Kymmenen vuotta olen tuskitellut sen kanssa että on aivan yksi hailee kuinka paljon tekniikkaa treenaan, soitto kuulostaa silti räkäiseltä. Miten paljon harjoittelenkin, se on ihan turhaa: soundi on paska eikä siitä muuksi muutu. Tai jos muuttuu, niin huonompaan päin.

Nyt tiedän että kyse ei välttämättä ole siitä etten hallitsisi tekniikkaa, vaan siitä että oma sello on paska ritsa jollaista kukaan ei ristikseen ansaitse.

Nenänaama

2008-10-08T22:25:00.005+03:00

Jos ryynää sadeilmalla pitkin ojia ja kuraisia peltoja, voi joutua suihkuun. Suihkussa kastuu aika lailla enemmän kuin ojassa. Vinkuleluakaan ei saa mukaan ammeeseen.

Eikä edes syyttävä katse pelasta kuraista nenänaamaa läpikotaiselta pesulta.

Kuivauksen ja pitkällisen harjauksen jälkeen on elämä valoisampaa ja naamalla vähemmän draamaelkeitä:

kuki jo!

2008-08-06T18:52:00.003+03:00

ihmissyöjäkoira

2008-08-06T00:37:00.003+03:00

Siinä minä makailin, viltillä, kirsikkapuun alla. Koiran hihna oli kiinnitetty samaisen puun ympärille, ja kun se välillä kyllästyi riehumiseen se tuli makailemaan viltin reunalle kunnes jatkoi taas poukkoilemista.

Torkahdin jo melkein kun äkkiä (ilmeisesti hihnan kamppaama) Rohjo rysähti päin naamaa. Sillä eläimellä on paksu kallo, ja se osui suoraan nenänvarteen. Silmät vuosivat vettä ja naama verta. Lähempi tarkastelu osoitti että tollon koiran kulmahammas oli repäissyt nenänvarteen kunnon palkeenkielen, joka vuosi reilusti verta. Piti soittaa ensiapuun ja kysyä pitääkö sitä paikata tikeillä tai muulla, vai laitanko pelkän laastarin. Näytillehän ne käskivät.

Tikkejä en saanut, enkä edes liimaa. Puhdistivat haavan, tarkistivat rokotteet ja käskivät ottaa buranaa. Nenänvarsi on turvonnut, ja huomenna naamassani lienee peruna. Koira selvisi kolarista vammoitta - mikäpä umpiluista kalloa rikkoisi.

Yllä vielä vähemmän mairitteleva kuva allekirjoittaneesta naama laastaroituna. Nyt on hyvä kulkea kadulla, ja arvailla mitä vastaantulijat miettivät.

"Mikä tuokin on, tuollainen nuori ja noin laastaroitu... juovuspäissään se on kaatunut, tai ollut tappelussa. Mutta ei, voi ei, ehkä se onkin perheväkivallan uhri, naisparka, ja nyt minä heti syyllistin että oma vika kun on lyöty! Voi että, olen minäkin paha ihminen..."

Koiraraportti, osa 1

2008-07-22T00:35:00.003+03:00

Ensimmäisen päivän aikana huomattua:

Rohjo ymmärtää ettei sisälle pidä pissata ja haukkuu ulos halutessaan. Nyt kun vielä palikka ihminen ymmärtäisi koiran ilmoituksen aiheesta ajoissa niin lattianpesulta voisi välttyä lähes kokonaan. Sisäsiisteys tuskin vaatii paljoakaan työtä - täytyy vain muistaa näin alkuvaiheessa käydä ulkona puolentoista tunnin välein. Miksi totutella sanomalehtiin, jos voi opettaa suoraan ulos?

Morwen kiskoo koiraa päin näköä jos se tulee alle puolen metrin päähän. Kiira juoksee karkuun. Siiliin ei ole vielä tullut lähikontaktia.

Ja paras nukkumapaikka on tietysti talon ainoiden suojaamattomien sähköjohtojen luona, lipaston kirjoitustason alla.

palikkaleikki

2008-07-09T13:58:00.002+03:00

Kirjahyllyn siirtäminen huoneesta toiseen on ihan mahtavan hauskaa puuhaa. Erityisesti kun mainittu huonekalu on kolme metriä leveä, kaksi metriä ynnä 20 senttiä korkea ja huonokuntoisuuttaan vaappuu kuin korttitalo.

Ja jotta operaatio olisi mahdollisimman nautinnollinen, mikä onkaan oviaukon korkeus?

206 cm.

Onni on lierihattu

2008-07-03T20:37:00.002+03:00

Maaliskuussa ostin Jiriltä huopahatun. Se oli hieno. Kesäkuussa sain aikaiseksi laittaa siihen muutaman nauhan, jolloin siitä tuli vähän hienompi. Lierin ulkoreunaan pitäisi vielä jaksaa ommella vinonauhaa, niin sekin siistiytyisi.

Mutta nyt paras päähineeni on jo lähes täydellinen, sillä ebayn kautta hankkimani ensimmäisen maailmansodan aikaiset moottoripyöräilijän lasit saapuivat tänään postissa:

Nyt saisi ilma vähän viiletä; helteellä ei kestä laittaa päähänsä mustaa huopahattua, ei vaikka tyyli kuinka menisi ennen tarkoitusta.

Terassi-ilo

2008-06-29T10:54:00.005+03:00

Siirsin kaikki jukat, kumipuun sekä pullojukan terassille nauttimaan kesäilmasta. Yhtä hoitokasvia ja kumipuuta siirtelen vielä yöajaksi sisälle etteivät ne palellu, mutta muut saavat nyt viettää ulkoilmaelämää syksyn kylmiin öihin asti.

Sain myös tehtyä sen siivousurakan jota Ringa on ehdotellut jo viime syksystä lähtien: tyhjensin terassin toisen päädyn, harjasin puulaatat, nostin ne sivuun, harjasin lattian, laitoin laatat takaisin. Kaadoin päälle pari ämpärillistä vettä (puutarhaletkua kun ei ole,) ja harjailin laattoja vähän puhtaammiksi. Pyyhin kalusteet jo toisen kerran tänä kesänä: terassin katosta irtoaa huolestuttavan paljon rappauspölyä erityisesti sateen aikaan. Katto - siis yläkerran parvekkeen betonilattia - on näköjään märkä ja päästää vettä läpi kiihtyvää tahtia. Ei ihme että vuokranantajat suunnittelevat parvekkeen kattamista melkoisella kiireellä.

Iltapäivällä saatan yrittää räpsiä kuvia terassin siivotusta päädystä. Nyt aurinko paistaa sieltä päin ja yritys olisi tuomittu epäonnistumaan surkeasti. Menen mieluummin sinne istumaan ja juon viimeisen pussillisen chiliteetä.

eläintarha kasvaa

2008-06-27T12:39:00.006+03:00

Näitä tulette näkemään paljon seuraavan parin - kolmen kuukauden aikana.

Rohjo haetaan Raisiosta heinäkuun lopulla. Odotettavissa loputtomia - ja epäilemättä loputtoman mielenkiintoisia - jaarituksia kissojen ja koiran yhteiselosta, koulutuksesta ja sisäsiisteydestä.

Nyt on varoitettu; elokuussa luette tätä omalla vastuullanne.

Vinoa vettä hiisi?

2008-06-26T23:20:00.002+03:00

Mikko etsi netistä Hyperborean Viikoksi viriä mieli -sanoja. Löytyihän sieltä, koska Intternetin Ihmemaasta löytyy mitä vaan:

Oisiko lupa kysyä,
saisiko sitä sanoa?

Saisiko sitä sanoa,
mitä mielehen tulevi?

Mitä mielehen tulevi,
kerkiäpi kielelleni.

Kerkiäpi kielelleni,
saisiko sanoakseni?

Onko viinat kuurittuna,
vai on vasta aiottuna?

Vai on vasta aiottuna,
maltahaiset meinattuna?

Jos olutta tuota hiisi,
vinoa vettä hiisi.

Vinoa vettä hiisi,
lauloa minä lupaisin.

Lauloa minä lupaisin
humalahan tultuani.

Humalahan tultuani,
ilopäähän päästyäni.

Juokse viina, jouluviina,
rallatarrahan halaamme.

Rallatarrahan halaamme,
vilvottele väkevänen.

Jotta ma oisin ilonen,
rahvahassa rattohinen.

Rahvahassa rattohinen
aina seurassas sulonen.

Joimme päivän, joimme toisen,
joimme pajutakan taakan.

Joimme pajutakan taakan,
joka kannun kallistimma.

Joka kannun kallistimma,
joka kullan kullistimma.

Joka kullan kullistimma,
rekka rikki leimasimma.

Saimme kurkut kulmillemme,
sinimarjat silmillemme.

Sinimarjat silmillemme,
viikoksi viriän mielen.

kaiken näkee kun vanhaksi tulee

2008-06-16T15:39:00.005+03:00

Voi jumankauta, että piti tämäkin vielä kokea.

Kämpästä katkaistiin sähköt. Ja miksi? No sähkölaskun rästien vuoksi, tietysti. Mihin lienevät menneet meidän säntillisesti vuokranantajalle maksamamme, vuokraan liitetyt sähkörahat. Eivät ainakaan sähkölaitokselle.

Vuokraemäntä kovasti pahoitteli ja lupasi heti lähteä sähkölaitokselle tekemään maksusuunnitelmaa, kun ei kuulemma heti pysty sitä päälle viidensadan euron laskua pulittamaan.

Valojen puute kämpässä on pieni paha, kun sitä vertaa elämään ilman lämmintä vettä (sähkökäyttöinen vesivaraaja), kylmäsäilytystä ja ruoanlaittoa.

Jos ne eivät pysty sähkölaskua hoitamaan, niin milläs luottokortilla aikovat majoittaa minut, kissat, siilin ja kilpikonnan hotelliin siksi aikaa kun oma kämppä on asumiskelvoton?

edit: saivat maksusuunnitelman tehtyä ja kämppään sähköt. Kaiken muun kommunikaation lomassa paljastivat että aikovat teettää lasikaton yläkerran avoimeen parvekkeeseen. Millähän ne sen maksavat, kun sähkölaskuun ja öljyyn ei tahdo riittää rahaa?

hurtta

2008-06-06T18:18:00.005+03:00

Koiranpentujen pitäisi kai olla söpöjä. Aina ne eivät ole; se elukka joka muuttaa tähän talouteen heinäkuun lopulla on toistaiseksi ruma, ryppyinen ja sokea. Ehkä sen söpöys kehittyy myöhemmin.

Eikä ole mikään ihan pieni elukka tämä: urospuolinen vanha englanninlammaskoira on yleensä painoltaan noin 30-45 kiloa ja säkäkorkeudeltaan yli 60 senttiä. Karvainenkin se on. Näyttelykuntoisena suorastaan pörheä.

(Ei niin että sitä näyttelyyn vietäisi. Rokotetaan ja viedään pentukouluun. Jos hyvin käy, koira kelpaa ja ihmisten kunto kestää, myös pelastuskoiratreeneihin. Koiraeläinten pitää osata jotain hyödyllistä.)

Eihän sen ylläpito halvaksi tule - mutta kun koiran eläinlääkärivakuutus on telkkariluvan hintaluokkaa, niin huonomminkin voisi sen rahan käyttää. Ja nykyisellään ostan mieluummin rahalla elukoille ruokaa kuin itselleni kaljaa.

(Uusi imuri on kyllä pakko ostaa. Vanhalle näytetään vähän koirankarvoja niin se varmaan räjähtää.)

huomenta!

2008-05-23T03:23:00.007+03:00

Menin nukkumaan klo 00:05. Heräsin klo 02:14. Pirteänä, suu kuivana, lievästi tärisevänä mutta hyväntuulisena. Se ruokatorvessa oleva tunne siitä, että siellä on kalanruotoja jumissa on kyllä aika epämiellyttävä - mutta paljon epämiellyttävämpää oli maata sängyssä päiväkausia, latvasta lahonneena.

Nyt kello on puoli neljä. Tuskin nukahdan enää tänä yönä; etsin papereita huomista virastokierrosta varten, odottelen Hesaria ja tylsistyn. Mutta tylsistyn hyväntuulisesti!

Sitä se Efexor teettää.

edit: en jaksanut tylsistyä, päätin siivota. Kello on kuusi, ja olen juuri löytänyt huoneen lattian. Se on täynnä kissankarvaa ja pölyä. Kehtaakohan tähän aikaan imuroida?

naurettavaa pelleilyä

2008-05-15T10:57:00.004+03:00

Kertaakaan koko opiskeluaikana en ole ollut yhtä paniikissa tutkinnon takia.

Ärsyttää. Kuukausien aktiivinen aivopesu/itsepetos aivan hukkaan! ("Alttoviulututkinto on ihan rento juttu. Se menee tosi hyvin. Osaan soittaa." - ad nauseam.)

Turhaa oli se. Nyt kädet tärisevät ja polvet ovat heikkona.

lataamo

2008-05-11T20:17:00.003+03:00

Paha saa palkkansa. Ja mikä onkaan palkka siitä, että lataa netistä Clannadin julkaistun tuotannon?

Se, että kun ne sitten listaa iTunesin kirjastoon, huomaa että tuplalevyjen ja kokoelmien ansiosta kirjasto luettelee yhteensä 38 irkkusynapoppialbumia. Ja kun levyjä ryhtyy tutkailemaan lähemmin, huomaa että niistä voi suoraan poistaa 21, koska materiaali löytyy jo niiltä oikeilta julkaisuilta.

Miten voi olla, että yhtye on julkaissut enemmän kokoelmalevyjä kuin uutta materiaalia?

Yh.

tällä viikolla...

2008-05-06T19:42:00.005+03:00

Minä teille muotiblogit näytän, kele. Vai että yli neljäsataa tilaajaa - ja avainsanoina kirpparilöydöt, muotiblogit, shoppailu, tyyli, tyyliblogi, vaatteet ja valokuvaus?

Tässä huippumuotia suoraan 1100 -luvulta. Kirpparilta en tosin lähtisi ihan ensimmäiseksi etsimään:

Politiikka - tuo kuningasten laji

2008-04-24T23:13:00.003+03:00

Suunniteltu kokoomusvihaviikko siirtyy tuonnemmaksi, koska vaikka tekisin mitä, en voi pistää paremmaksi kuin Mikki.

Eihän sitä puoluetta voi enää edes parodioida rauhassa. Ensin Avellán, sitten Leppä-aho - mikä pälliviikko niillä on menossa?

surku

2008-04-19T22:07:00.008+03:00

Miten voi ihmistä näin riepoa ja vituttaa yhden ainoan, jo (monta vuotta) viimeisiään vetäneen tavaran hajoaminen?

No siten, että yksi rähmäkäpälä onnistui rikkomaan rakkaan lapsuusmuiston. Jos sen olisi hajoittanut itse, niin olisi vihainen itselleen juuri niin paljon kuin asiaan kuuluu. Mutta eihän sitä kehtaa naiselle raivota yhden vaivaisen mukin takia, kun toinen jo valmiiksi itkun partaalla tiedostaa rikkoneensa jotain minulle tärkeää.

Hyvästi, haikkimuki - joka-aamuinen kahviperinne jo vuodesta 1990.

(ja ei, sitä ei voi liimata. Kappaleiden välistä kun hajosi lattialle puoli tonnia muruja, niin että jos suurimmat palat laittaakin yhteen, jää saumoihin liian suuret raot. Mennyttä se on, valitettavasti.)

edit: Ja piru, yritän kumminkin. Mitähän epoksisuperliimaa pitää ihmisen ostaa, jotta kahvi ei liota sitä olemattomiin heti ensimmäisellä testikerralla? Ja jos niihin pahimpii rakoihin tunkisi sitten vaikka jotain muovailuvahaa tujumpaa?

räkä

2008-04-08T20:48:00.003+03:00

Mikä lienee parempaa kuin puoli vuotta suunniteltu nauhoituspäivä ja räkätauti?

Puoli vuotta suunniteltu nauhoitus, räkätauti ja kuume.

Ilmeisesti aivotoiminnan pysähtyneisyys kuitenkin teki soitosta jos ei erinomaista, niin kuitenkin tasalaatuista. Flunssaisiin aivoihin ei mahtunut tietoisuutta (ja sitä seuraavaa hermostusta) studiovälineistön läsnäolosta koska erilaiset pääontelot olivat liian täynnä räkää.

Päivän teema: Ph'nglui mglw'nafh Cthulhu R'lyeh wgah'nagl fhtagn!

ojasta allikkoon.

2008-04-01T23:55:00.006+03:00

Stubb.

luvassa uusi k -alkuisten puolueiden inhoviikko, kunhan saan kaivetuksi jostain lisää energiaa. Juuri nyt ei voi. (Se hammasrivistö vainoaa unia, ja mieleen nousee kauhistuttava kysymys kultalusikan mahdollisesta sijainnista syntymän hetkellä.)

totaalirepeämä

2008-03-21T06:11:00.005+02:00

Uusi kreationistileffa Expelled on vasta esinäytösvaiheessaan, mutta ääretöntä hupia irtoaa jo nyt.

Jos tahtoo näyttää leffaansa vain yleisölle joka on varmasti myötämielinen, niin oma on ongelmansa. Jos kritiikki pelottaa niin että esinäytöksiin on mentävä kutsun ja henkkareiden kanssa, niin olisi ehkä kannattanut harkita sitä leffan tekoa vielä toisenkin kerran.

Kun leffajonossa sitten seisoi biologi, tiedeblogaaja ja pahamaineinen ateisti PZ Myers, voisi kuvitella että näytöksen pitäjillä meni pupu pöksyyn. Meni niin pahasti, että potentiaalinen kriitikko oli poistettava teatterista välittömästi. Muu seurue sai jäädä; ilmeisesti vain sarkastinen biologi oli vaaraksi tuottajaportaan mielenrauhalle.

Se hysteerinen osuus... no, siinä samassa seurueessa tätä elokuvataiteen mestarinäytettä asteli kaikessa rauhassa katsomaan Richard Dawkins.

[tämän aamuhysterian löysin - tietysti - suoraan Pharyngulasta.]

Arthur C. Clarke kuoli

2008-03-19T01:24:00.002+02:00

Sir Arthur C. Clarke, who peered into the heavens with a homemade telescope as a boy and grew up to become a visionary titan of science fiction best-known for collaborating with director Stanley Kubrick in writing the landmark film "2001: A Space Odyssey," has died. He was 90.

LA Times

Kun lapsena aloin lukea scifiä, kävin läpi kahden kirjaston hyllyt - ensin Pohjois-Haagassa ja myöhemmin Rikhardinkadulla. Clarken suomennettuja kirjoja löytyi molemmista. Luin ne kaikki läpi, parhaat monta kertaa peräkkäin.

Oma suosikkini oli Lapsuuden loppu (Childhood's End, 1953).

päivän sarjakuva

2008-03-04T01:24:00.002+02:00

garfield minus garfield

Who would have guessed that when you remove Garfield from the Garfield comic strips, the result is an even better comic about schizophrenia, bipolor disorder, and the empty desperation of modern life? Friends, meet Jon Arbuckle. Let’s laugh and learn with him on a journey deep into the tortured mind of an isolated young everyman as he fights a losing battle against lonliness in a quiet American suburb.

In a galaxy far, far away...

2008-03-03T10:25:00.000+02:00

Mateenmaksapata

2008-02-03T04:05:00.001+02:00

Joskus olen huomannut, että nälkäisenä ei pidä mennä kauppaan, eikä ainakaan kalatiskille. Nyt menin muka vain tarkistamaan lohen hintaa - mutta salavihkaisen lohifileostoksen sijaan mukaan tarttui vähän yli kilon painoinen, perkaamaton made.

En ole pariinkymmeneen vuoteen perannut kalaa. Tähän mennessä käsittelemäni lohet on jo kaupassa avattu. Sen lisäksi made on kalaksikin kohtuuttoman ruma. Vaan ei valitus auttanut; made oli pestävä ja perattava että siitä saisi mitään syötäväksi kelpaavaa.

Myyjä väitti että tämä oli mätikala, mutta vaikka kuinka leikin haruspeksiä, en onnistunut löytämään mitään mätiin viittaavaakaan. Hetken leikin ajatuksella kalanpalautuksesta; kuinka jysäyttäisin kilon madetta tiskiin ja vaatisin mätiä jonka joku on ehtinyt välistä muiluttaa. (Kalahuumori ei vedonnut muihin paikallaolijoihin. Naapuri vetäytyi omaan kämppäänsä, vedoten siihen ettei kestä nähdä kalansisälmyksiä saati sitten kuunnella minua.) Pieni lohtu oli mateen maksa, joka näytti niin rasvaiselta kuin vain omistautuneella juopolla voi olla.

Perkuun jälkeen koitti vaativampi vaihe. Otin ison puukon ja puunuijan. Asetin puukon kannan kiinni mateen selkärankaan ja vasaroin puukkoa puunuijalla kunnes kala katkesi. Ensin pää, ja sen jälkeen viiden sentin palasia aina pyrstöön asti.

(Mihin voi kala tarvita niin järjettömän vahvaa selkärankaa, hä? Kiusaksiko se on sellaisen kasvattanut? Rehellisiä lihansyöjiä piinaa, se ruoja!)

Kalanpalaset sijoitin kiehuvaan veteen, valurautapataan. Vartin kuumennus riitti kypsennykseen; sitten kalanpalat piti nostaa pois vedestä ja irroittaa ruodot sekä nahka. Kalan tilalle maderasvaiseen keittoveteen meni yksi sipuli ja kilo pilkottuja perunoita.

Perunoiden kypsyttyä paiskasin kalan maksoineen takaisin pataan ja heitin perään merisuolaa, voita, tuoretta tilliä ja mustapippuria. Tunnin haudutuksen jälkeen korvasin osan poiskiehuneesta vedestä kermalla - ihan vaan jotta ei tulisi vahingossa mitään terveysruokaa. Ja oli sitä tilliäkin laitettava lisää.

(Mikä siinä on, että ei ikinä opi laittamaan tilliä tarpeeksi myöhään? Aina ne on pakko kiehuttaa mauttomiksi lärpiksi. Suurenmoista typeryyttä on se. )

Vaan kyllä sitä mielellään söi. Taidan mennä ensi viikolla uudestaan kalatiskille norkoilemaan.

pippuria

2008-01-29T22:13:00.000+02:00

Joskus takavuosina teimme porukalla pippuripipareita. Niiden ohje oli jostain lehdestä - ei havaintoakaan mistä - ja ne sisälsivät mausteita aivan käsittämättömän paljon: pippuria ja muita aineita taidettiin laittaa desimitalla. Niitä kastettiin hunajaan ja syötiin, sekä tarjottiin pahaa-aavistamattomille tutuille.

Susi muistelee että maustepippurin tilalla niissä oli mustapippuria. Muuta tietoa ei ole.

Jos joku tätä lukeva tietää mistä puhun, antakaa kuulua itsestänne! Kaipaan reseptiä, mutta google ei osannut auttaa.

pahapaha nettirasisti

2008-01-28T16:00:00.000+02:00

Kas, sain kritiikkiä mainittuani Suomen islamilaisen puolueen. Kirjoittaja tuo esille pelkonsa siitä, että olen viettänyt liikaa aikaa Sampsan kanssa ja pahat mielipiteet ovat tarttuneet.

Miksi sinua riepoo Suomen islamilainen puolue? Onko joku Suomen islamilaisen puolueen jäsen yrittänyt käännyttää sinua muslimiksi?

Luulen, että ei. Minusta tuntuu että käytit vain tilaisuutta hyväksesi päästäksesi mustamaalaamaan Suomen islamilaista puoluetta. Suomen islamilainen puolue ei harjoita samanlaista käännytyspolitiikkaa kuin luettelemasi kristilliset herätysliikkeet.

Jos satuit huomaamaan, niin mainitsin samassa lauseessa myös Kristillisdemokraattisen puolueen. Riepomisen lähde on näillä kahdella sama. Molemmat tuovat uskontoa sinne, mihin se ei kuulu - politiikkaan. En väittänyt että kumpikaan näistä tahoista harrastaa järjestelmällistä käännytystyötä, vaikka epäilenkin että molemmista ryhmistä löytyy niitä jotka ovat aktiivisia silläkin tapaa. Käännytyksestä kirjoitin vain Nokia Mission kohdalla.

Islamilainen puolue on onneton tynkä, koska en usko että se on kovinkaan pitkäikäinen. Toistaiseksi se ei edes ole puoluerekisterissä; kannattajakorttien keräys on yhä käynnissä. Jotta puolue virallisiin kirjoihin päästyään myös pysyisi niissä, olisi saatava eduskuntapaikka, enkä usko että sillä on läheskään tarpeeksi kannattajia. Tässä asiassa uskon sen kaksien eduskuntavaalien jälkeen liittyvän Suomen työväenpuolueen, Itsenäisyyspuolueen, Liberaalien, Muutosvoimat Suomen, Köyhien Asialla, Yhteisvastuu puolueen, Suomen Isänmaallinsen kansanliikkeen ja Suomen Kansan Sinivalkoisten kunnianarvoisaan seuraan.

Luettelin yhden kristillisen herätysliikkeen - Nokia mission - jonka käännytystoimintaa loppuosa aiemmasta kirjoituksestani käsittelee. Islamilainen puolue oli oikeastaan vain hetken mielijohde siinä yhteydessä, koska halusin selventää että inhoan tasapuolisesti kaikkia niitä tahoja jotka tuovat uskontonsa julkiseen elämään joko kirjaamalla sen puoluerekisteriin tai - nokialaisten tapauksessa - käännyttämällä, huijaamalla rahaa ja käyttäytymällä kuin valtameren takaiset televankelistat.

Suomen islamilainen puolue haluaa puoluerekisteriin helpottaakseen Suomessa asuvien muslimien elämään. Kärjistyksesi on aiheeton, ja loukkaava. Minusta tuntuu että olet viettänyt liian paljon aikaa tunnetun nettirasisti Sampsa R:n seurassa.

Islamilainen puolue voi julistaa haluavansa helpottaa omiensa elämää, mutta lasten rituaalisen pahoinpitelyn kirjaaminen lakiin on ajatus johon suhtaudun äärimmäisellä vastenmielisyydellä.

Puolue jonka johtaja tosissaan kannattaa šaria-lain voimaansaattamista tässä maassa on itseasiassa mielestäni etova. Rautalangasta vääntäen: samalla tavalla etova ajatus olisi vanhatestamentillisia lakeja ajava kristillinen ja/tai juutalainen puolue, mutta niitä ei onneksi ole. Kristillisetkin pitäytyvät vain niissä helpommissa kielloissa, ja jättävät pyhän kirjansa antamat kivityskäskyt sikseen.

En oikeastaan näe syytä sillekään miksi muslimilasten pitäisi saada vapautus musiikintunneista. Vapautusta ei irtoa muillekaan lapsille uskonnollisista syistä; miksi siis juuri muslimilasten pitäisi saada? Taide- ja liikuntakasvatus ovat molemmat äärimmäisen tärkeitä, eikä yhdellekään ryhmälle pidä antaa kategorista vapautusta siitä syystä, että kaistapäinen uskonnollinen johtaja lähikirkossa, moskeijassa, wiccojen kokoontumisessa tai kahvipöydässä alkaa karsastaa rytmimusiikkia tai uimapukuja.

Voi tietysti olla, että pohjoisilla lestadiolaisalueilla kouluissa on taivuttu väärässä kohtaa ja annettu vapautuksia liiasta maallisuudesta. Jos joku vielä miettii mitä mieltä mahdan siitä olla, lukekoon edellisen kappaleen uudestaan. Harjoituksen vuoksi voi vaihtaa uskonnollisten ryhmittymien nimien paikalle muita satunnaisia luokitteluja. Kokeilkaa vaikka eri kansallisuuksia, etnisiä ryhmiä, ikäluokkia tai niitä joiden isillä on enemmän rahaa kuin sun isillä.

Nooa

2008-01-22T16:40:00.000+02:00

Päivänä muutamana Nooa oli vähän väsynyt. Ei pilvessä, suinkaan, vaikka siltä vähän kuulostaisikin. Vain vähän... väsynyt. Tapahtui sitten niin, että Nooa kuuli äänen, joka käski rakentaa oikein ison laivan:

Noohan pisti rakentaen, ja sai eläimiäkin paikalle. (Dinosauruksia ei näkynyt, mutta ehkä Nooa ve ne jo etukäteen turvaan, koska jostainhan nykyisten pikkuliskojen on pitänyt kehittyä. Eikun siis, lisääntymään on jotenkin valikoitunut ne pienet. Mutta ei sellaisella evoluutiotavalla, vaan ihan eri syystä.)

Mutta mitäs tehdä arkissa kun on tylsää? Aina voi etsiä niitä elukoita, vähän niinkuin kadonneita kavereita ruotsinlaivalla:

Ja kun kaverit on löydetty, voi pitää bileet. Kuten kunnon ruotsinlaivalla konsanaan, on Nooan arkissakin disko!

Tämän laatutuotteen ja maailman parhaan pelin on iloksemme tuonut Cougar Interactive. (via Pharyngula)

Helvetillinen närvä

2008-01-18T17:54:00.000+02:00

Sisäinen raivoateistini pyrkii taas pinnalle.

Ei niin, että maailmassa(ni) olisi tapahtunut viime viikkoina mitään poikkeuksellisen radikaalia - yksi käännytysyritys, pari uutista sieltä täältä - mutta hermo on repeämässä.

Jos joku kokee lohduttavaksi sen, että jossain on ylempi olento ja maailmalla tarkoitus, siitä vaan. Vähät minä suvivirrestä tai adventtikynttilöistä ikkunalaudalla; enemmän riepovat Kristillisdemokraatit, onneton Islamilaisen puolueen tynkä sekä aivan erityisesti Nokia Missio.

Ja ennen kaikkea riepovat ne saarnaajat, jotka aivopesevät ihmisiä uskomaan hyvin todelliseen, piruja ja perkeleitä vilisevään helvettiin. Juuri kun pääsin manaamasta nokialaisten leviämistä tähänkin kaupunkiin, törmäsin käännytettyyn tapaukseen joka oli kovin hädissään kun kieltäydyin lehtisistä. Uskoi vuorenvarmasti että jos en IHAN HETI hyväksy Jesseä, niin pian koittaa ikuinen grillikausi. Joko näin hienon näyttelijäsuorituksen, tai sitten ihmisparka tosiaan pillahti itkuun.

Ei sellaiselle haluaisi sanoa pahasti, mutta jos eivät kohteliasta kieltoa usko niin mitä muutakaan voi? (Tai no, oikeastaan haluaisin sanoa pahasti. Haluaisin myös hiukan ravistella ja huutaa korvaan, mutta en kumminkaan tee niin.)

Enkä viitsi edes sanoa mitä ajattelen niistä mulkvisteistä jotka aivopesevät tuolla tavalla lapsia ja/tai nuoria. Jos aikuiset tahtovat viettää aikaansa ihmeparantaen toisiaan, niin omapa on valintansa, mutta lasten upottaminen siihen suohon on jo vastenmielistä.

Jotta olisin suurinpiirtein tasapuolinen, voin kertoa saavani verenpaineen nousuhetkiä myös nähdessäni lehden, joka edistää huuhaata julkaisemalla horoskooppeja. Samoin vituttavat kurssit joilla meille ylistetään Steiner-pedagogiikkaa, brain gym -jumppaa sekä muita epämääräisiä opetusmetodeja - unohtamatta sitä niskakarvojen kohoamisreaktiota jonka koen kuullessani jonkun tutun luottavan homeopatiaan.

Vaan onneksi voi vapauttaa kiristyvää hermoaan komiikalla: räkäisen naurun lähde viimeisen vuorokauden aikana on ollut Pat Condell.

jouluelokuva

2007-12-25T23:18:00.000+02:00

Joulun kunniaksi kulutan nyt aikaa Ronja Ryövärintyttären parissa.

Kaikista Lindgrenin kirjoista se on aina ollut minulle rakkain; en ole varma minkä Lindgrenin olen lukenut ensimmäiseksi, mutta tiedän että sain oman Ronja -kirjan alle kouluikäisenä. Elokuva on ollut tallenettuna vanhalle ja rätisevälle videolle parikymmentä vuotta, ja se on katsottu niin usein että nauha alkaa olla loppuunkulunut.

Kun Anni otti ja osti Ronjan dvd:llä, en katsonut sitä. Teki mieli, koska vanhan videon kuvan laatu oli surkuhupaisan kaamea. En kumminkaan katsonut, kun uskoin että ontuva kielitaitoni veisi elokuvasta kaiken nautinnon - olisin ymmärtänyt Lindgrenin rikkaasta kielestä enintään puolet.

No, nyt katsoin ja ymmärsin enemmän kuin uskoin mahdolliseksi. Sitä en vain ihan tajunnut, miksi Ronjaa ei myydä Suomessa tekstitettynä, vain ainoastaan dubattuna.

Dubbaus on vastenmielistä. (Tähän voi tietysti suhtautua mielipidekysymyksenä, kunhan sisäistää sen, että kaikki muut mielipiteet ovat vääriä; dubbaus on vastenmielistä ja halveksuttavaa touhua.)

Miten voi olla, että parasta pohjoismaissa koskaan kuvattua (satu)elokuvaa ei myydä tekstitettynä? Ei sitä suomeksi puhuttua versiota näytetä telkkarissakaan! (Ihan syystä; se kuulostaa juuri niin surkealta kuin päälleäänitykset yleensäkin.)

Ottaa hermoon. Nykyän on dvd, on parempi kuvanlaatu ja kaikkea, mutta ei sitten sille levylle voinut samantien paiskata niitä tekstejä, piti laittaa se suomenkielinen kauhea ääniraita. Veivätkö ne tekstit niin kauhean paljon enemmän tilaa, vai?

Nyt on pakko vaan ymmärtää ruåttia. Ei sitä suomeksi kestä katsoa.

(Niin, ja jos joku näkee jossain Ronjan musiikit levynä - cd, lp, ei se ole niin tarkkaa - ostakaa pois. Saatan olla ikuisesti persauki, mutta siihen soundtrackiin löytyy rahaa vaikka pitäisi ryöstää pankki.)

Ei keppiä, ei porkkanaa.

2007-12-20T03:45:00.000+02:00

Aina välillä opetuksen tavoitteet menevät vähän ristiin. Joskus menevät vähän enemmänkin.

Omalla opettajallani on paljon lapsioppilaita. Hän on sitten erityisesti ala-asteikäisiä varten kehitellyt pelejä, leikkejä, haasteita, hupinumeroita - ihan mitä vaan millä voi kuvitella motivoivansa lapsen käsittelemään soitinta. Motivointi on aika olennainen osa soiton opiskelua: kun vehkeestä kuuluu ensimmäisenä vuonna pelkkää kitinää ja soittoasentokin tuntuu vaikealta, niin sen kitkutuksen pitää olla jollain tavalla hauskaa että sitä viitsii ihminen tehdä.

(Aiempina vuosikymmeninä julkaistut sello-oppikirjat sivuuttavat tämän yksityiskohdan ja soittamisen ilon sijaan esittelevät sivutolkulla puisevia harjoituksia sekä elähdyttäviä oikein/väärin -kuvia. Omistautuneinkin harjoittelija kalpenee nähdessään loputtomat rivit itseään toistavia jousiharjoituksia. Iloa voi repiä siitä, että muutaman vuoden kuluttua saattaa saada luvan soittaa etydejä.)

Opettajani tunneilla lauletaan paljon. Jos sellosta ei vielä irtoa kuin kolme ääntä, niin sitten niillä säestetään. Pääasia on, että tuloksena on joko hauskaa, musiikkia tai sekä että. Oikea soittotapa ja siihen tähtäävät harjoitukset on upotettu sinne väliin, niin että sitä aivan salavihkaa tulee harjoitelleeksi oikeaa asentoa.

Soittimen käsittelyn oppimiseen menee vuosia, eikä oikotietä onneen ole.

Vaan sitten sattuu olemaan kolme ja puoli kuukautta soittanut lapsi joka on musiikkiluokalla. Paikallisilla luokilla on kova kilpailu ja niille on vaikea päästä, ja kun opettajat saavat käsiinsä lapsen joka osaa soittaa jotain - vaikka kuinka alkeistasolla - niin sitä taitoa halutaan käyttää. Ongelma tästä tulee siinä kohtaa kun soitonopettaja tähtää tuloksiin kymmenen vuoden kuluttua mutta luokanopettaja tahtoo esityksen valmiiksi joulujuhlaan.

Tällä kertaa kävi niin, että koulussa joku näytti lapselle kuinka soitetaan "Kilisee kilisee kulkuset". Kyllähän se lapsi sai sen sitten vingutettua, jotenkuten. Nyt mainittu lapsi kieltäytyy soitonopettajan antamista, taitoon nähden realistisista kappaleista, koska hän on jo koulussa soittanut paljon vaikeammankin, eikä enää tahdo tuota vauvojen kamaa.

Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kun musiikkiluokan opettaja ohittaa soitonopettajan ja ryhtyy opastamaan lasta - soittimessa jonka soitosta ei tiedä yhtään mitään. Tiedän varsin hyvin millaista jälkeä voi saada aikaan kunnianhimoinen opettaja joka ei jaksa odottaa vaan tahtoo tuloksia ensi kevätjuhlaan mennessä.

Vaikka kuinka yritän ymmärtää luokanopettajaakin, on sanottava että jos koulun musiikinopettaja alkaisi opettaa jommallekummalle oppilaalleni sellonsoittoa puolestani, saattaisin vähän ärtyä. Ja jos joku ajattelemattomuuttaan rähmisi oppilaan motivaation tarjoamalla olemattomia oikoteitä - no, siinä saattaisi jo palaa päre.

"Sirpaleet tuovat onnea!" huusi Katto-Kassinen ja heitti äidin kristallimaljan ilmaan.

2007-12-03T20:38:00.000+02:00

Tämän piti olla erinomainen esimerkki täydellisen paskasta päivästä, mutta eihän se sitten niin mennyt.

Oli kahden tunnin yöunet, matkustamista, surkea pyöräilykeli, kuorma-auto joka meinasi peruuttaa päälle, sivuluisu, kaatuminen. Oli oksentelevia kissoja ja kaiken huippuna kaappi, josta tippui avattaessa astiat ulos niin että savipatani meni sirpaleiksi.

Vaan sitten soitin Askoon (jossa en muuten suosittele asioimaan. Koskaan.) ja sain tietää, että kesäkuussa tilaamani ja elokuussa maksetut nojatuolit ovat saapuneet. Itse asiassa ne tulivat jo pari viikkoa sitten, mutta sitä kovasti luvattua ja korostettua saapumisilmoitusta en nähnyt koskaan. (Kuulin syksyllä mielessäni myyjien ajatukset: "Lopeta jo hyvä ihminen meidän vaivaaminen, ei meitä kiinnosta kauanko olet odottanut, me halutaan kahvitauolle! Kyllä me soitetaan kun ne tuolit tulee!")

Mieli virkistyi heti, kun aloin suunnitella sitä tulikivenkatkuista reklamaatiota jonka lähetän Askoon tämän viikon aikana. (Ei tehnyt mieli huutaa aiemmin, kun en halunnut vahingossakaan purkaa kauppaa. Halusin ne tuolit mistä maksoinkin, en rahoja tai eri istuimia.)

Pieni pirteys muuttui isommaksi iloksi kun Susi voitti Portin novellikisan.

Nyt valmistaudun syömään paistettua porsasta ja erinomaisen hyvää perunamuusia. Sitten voin juoda glögiä, istua uudessa nojatuolissa ja lukea Taruntekijän vielä kerran.

Kyllä on hyvä mieli.

Päivän media

2007-10-28T12:49:00.000+02:00

Latauksessa: Buffy the Vampire Slayer (taas)
Lukemistona: Something Positive (pitkästä aikaa)
Taustamusiikkina: Dr. Steel (erinomainen)

keksiviikkoilublogi

2007-10-11T16:19:00.000+03:00

Pitkään harkittu ja väännetty keskiaikaharrasteblogi on nyt virallisesti olemassa. Englanniksi, vieläpä. Ei päivittyne kovinkaan tiuhaan - sitä vauhtia kun askartelu-paskarteluprojektit etenevät - mutta onpahan nyt siellä silti.

Couldn't come up with a good title.

Palautetta

2007-09-24T18:15:00.000+03:00

Instrumenttipedagogiikka alkoi pari viikkoa sitten. Kurssin sisältö koostuu siitä, että opiskelijat tuovat oppilaansa saliin ja pitävät tunnin, muu ryhmä seuraa ja antaa palautetta tunnin jälkeen.

Kukaan ei tietenkään halua olla se ensimmäinen näytetunnin pitäjä. Jonkun on kuitenkin pakko - ja mielummin pidän tuollaisen heti alta pois, ettei tarvitse loppuvuodesta stressata.

Ja tulos? No, olen näemmä lähes täydellinen opettaja.

"Hyvähyvähyvä!"

voitin nettitestin!

2007-09-11T19:59:00.000+03:00

Your Score: House Stark

27% Dominant, 45% Extroverted, 72% Trustworthy

Responsible. Respectable. Dour. That’s not shit coming out of your ass--it’s honor. You are clearly of House Stark.

You are a submissive personality, meaning that you are more than willing to relinquish control to someone more qualified; you will unflinchingly accept any responsibility that is thrust upon you, including servitude. Unfortunately for you, your unending patience and accommodating nature often make people look to you for a leader. In essence, you are the perfect leader: someone who has no desire to lead, yet is substantially well-qualified to do it.

You are also introverted, which means that people sometimes have difficulty understanding your thought process. Your dependable nature makes you predictable, but you’ve probably got all sorts of emotional dysfunctions when it comes to more intimate relationships. There are very few people whom you trust unwaveringly, and you’re not the type to confide in other people. So cold, so aloof--so Stark.

Finally, you are trustworthy--the very definition of the word. All secrets are safe with you. All of your vows are unbreakable. True to your name, you world is a stark place; there is black, and there is white. Your rigidity tends to undercut your overall value as a friend and ally. Honesty such as yours is hard to come by, which is easy to understand when you consider how easily manipulated you are by less decent individuals. Essentially, you’re the nice guy, and you’ll always finish last.

Representative characters include: Eddard Stark, Jon Snow, and Sansa Stark

Similar Houses: Frey, Lannister and Tully

Opposite House: Baratheon

When playing the game of thrones, you play it with one sword in your hand and another up your ass.

Link: The Song of Ice and Fire House Test written by Geeky_Stripper on OkCupid Free Online Dating, home of the The Dating Persona Test

opiskelijan koekeittiö

2007-09-02T22:59:00.000+03:00

Kokillisia kokemuksia vastaisuuden varalle:

punasipulit ovat aika kirpakoita, laita joku muu pilkkomaan.

juuriselleri on järkyttävä: pakota kuka tahansa muu raastimen ääreen. (huom: hengityssuojain ja uimalasit voivat olla tarpeen)

verimakkara on erinomainen valinta borssiin, savuporomakkara taas mitäänsanomaton

Ensi kerralla:

käytä ruoanlaittoon valurautaa, mikäli laisinkaan mahdollista

kattilan on oltava vähintään viisilitrainen, muuten keitto ei mahdu

korvaa savuporomakkara jollain paremmalla

borsch

2007-09-02T22:41:00.000+03:00

200g punakaalia
5 punajuurta
n 50g palsternakkaa
n 50g juuriselleriä
2 punasipulia
2-3 porkkanaa

1l kasvislientä
1l lihalientä

400g porsaan palapaistia
200g verimakkaraa
200g savuporomakkaraa

Kuori ja suikaloi porkkanat, selleri, sipuli, puolet punajuurista ja kaali. Raasta palsternakka sekä loput punajuuret (raastimen suurimmalla rei'ällä).

Kaada pilkotut porkkanat, selleri ja punajuuret ison kattilan pohjalle. Kuullota sipuli ja valkosipuli voissa, paista raasteet (niitä kuitenkaan ruskistamatta), paista kaalia kunnes se notkistuu hiukan. Lisää ainekset kattilaan.

Ruskista porsaan palapaisti ja lisää lihat kattilaan. Lisää kattilaan 2l lihalientä ja anna kiehua hiljalleen.

Laita kattilaan (esimerkiksi teemunassa) 2 laakerinlehteä, kokonaisia valko- ja maustepippureita, tinjamia ja persiljaa.

Kun liha ja juurekset alkavat olla kypsiä, pilko ja ruskista makkarat. Lisää kattilaan makkarat sekä 2 rkl balsamiviinietikkaa. Anna kiehua vielä hetki; tarjoile smetanan kanssa.

patapata

2007-09-01T21:38:00.000+03:00

Alkukesästä torilla myytiin pataa. Se oli valurautaa, ruosteinen ja maksoi kympin. Myyjä mainosti, että siihen saa hyvän kukka-asetelman puutarhaan. Minä mittailin ja laskeskelin mahtuuko se uuniin. Rouva ihmetteli kun vakuutin että vielä siinä tehdään ruokaa.

Valurautapata kun ei ole pilalla ennen kuin siinä on pohjassa reikä.

Huomenna tartun toimeen ja kuuraan keittovälineen puhtaaksi. Valtava pata nimittäin mahtuu uuniin: tiukkaa tekee, mutta kyllä sen saa rasvapoltettua. Aika käry vaan syntyy, varsinkin kun keittiössä ei ole liesituuletinta. Ei auta kuin avata ikkunat, viimeisen kerran ennen kuin ne tiivistetään ja suljetaan ikkunateipillä talveksi.

Eikä tässä vielä kaikki!

Kesällä hukkasin rahaa enemmänkin; ostin kuparipadan. Sen saaminen käyttökuntoon ei olekaan ihan niin yksinkertainen homma, tinureita kun ei kasva joka oksalla. Mutta jos löydän yhdenkin, voin uskaltautua ostamaan useampiakin kupariastioita. Ei niitä huvittaisi pelkäksi koristeeksi jättää, mutta ei voi käyttääkään ilman tinausta.

Jos kukaan osaa antaa tinasepän yhteystietoja, arvostan kovasti. Muutoin jää hellankoristeeksi tuo hieno pata, ja se olisi aika surku, se.

ruma sana

2007-08-22T02:41:00.001+03:00

Ei tee mieli kuin kiroilla.

Ne jotka lukevat Ekryn listaa tietävätkin jo: komerossani asuu koita. Viimeisen kuukauden ajan kun vaatteet ovat - järkevän säilytystilan puutteessa - olleet puoliavonaisissa muovisäkeissä, vaate- tai turkiskoin toukat ovat onnellisina mussuttaneet reikiä villaiseen cotehardieeni.

(Kyllä, Kristiina: juuri siihen jonka ompelit.)

Eikä niillä perkeleillä ollut häpyä aloittaa nurjalta, tai edes takaa. Ne ovat tietysti syöneet etupuolta, heti nappien vierestä.

Tuho ei kai ole ihan niin pahaa kuin voisi olla, mutta toukka- & ötökkäkammo on sitä luokkaa etten voi tutkia vaatetta lähietäisyydeltä ennen kuin eliöt on tapettu. (Hidas ja tuskallinen olisi kivaa, mutta nyt olen mieluummin nopea ja äärimmäisen tehokas.)

Onneksi, onneksi vuokraisäntä sai pesukoneen käyttökuntoon juuri tänään. Ja joku edellinen naapuri on jättänyt kellariin täysin käyttökelpoisen, suuren tornipakastimen. Villakolttu menee pesukoneen kautta kylmäkuurille. Pakkaseen on jo tungettu kaksi muovisäkillistä muita vaatteita jotka olivat samassa komerossa, mutta eivät olleet ihan niin kiireellisiä pestä.

Viikko kahdenkymmenenviiden asteen pakkasessa tappaa kaiken - ja sillä aikaa komero saa tehokuurin myrkkyä, laventelia, sedarpuupaloja ja ihan kaikkea muutakin kointorjunta-ainetta jonka kykenen löytämään.

Huomenna on ostettava lisää pyykinpesuainetta. Sitä tulee kulumaan: terassille on heitetty vielä neljä muovisäkillistä komerossa pidettyä kamaa, ja kaikki se on pestävä, tuuletettava ja pakastettava vähitellen. Vaan kun yhden erän hoitaminen kestää viikon ja pakastimeen uppoaa vain pari säkillistä vaatteita kerrallaan, menee tässä operaatiossa vielä hetki.

Ja siinä välissä voin opetella tarkastamaan komerossa säilytettävät vaatteet vähän useammin.

Onni on oma hiomakone

2007-08-01T02:47:00.000+03:00

Ostin - äidin suosiollisella avustuksella - hiomakoneen. Se oli halpa, ja tulee epäilemättä leviämään käsiin kaksi vuorokautta kolmivuotisen takuun umpeutumisen jälkeen. Kun niin käy, olen toivottavasti vähemmän persaukinen ja voin ostaa tilalle laadukkaamman välineen.

Näin köyhäilyvaiheeseen tämä kone kumminkin käy. Kunhan jaksan pyöräillä rautakauppaan, haen kunnon varaston hiomapaperia ja ryhdyn hiomaan keittiön kaapistoa. Onneksi kaikkea maalia ei tarvitse raapia irti ihan viimeistä hiukkasta myöten; uudelleenmaalaus antaa vähän anteeksi.

Sankarillisia remonttitekoja on nyt luvassa!

Eikä siinä kaikki; olen myös saanut aikaiseksi vaihtaa pyörään uuden sisäkumin ja fileoinut kalan ihan itse! Jo oli aikakin. Vaan kokonaista kalaa ei tehnyt mieli ostaa ennen kuin veitsien joukosta löytyi asianmukainen ja terävä väline - enää en joudu leikkaamaan graavilohta leipäveitsellä - eikä pyörän kumiakaan tarvinnut vaihtaa, kun ei koskaan puhjennut. Kuka sitä nyt ryhtyisi rikki sahaamaan, vain jotta pääsisi ylpeilemään renkaanvaihtokokemuksillaan?

Hulluahan se olisi.

Kalevi

2007-07-29T03:00:00.000+03:00

Talossa on nyt siili. Sen nimi on Kalevi, se asuu terraariossa ja näyttää järkyttävän typerältä juoksennellessaan ympäriinsä vessapaperirullan sisuspahvi päässään.

Kalevia ei pari kissaa hetkauta. Morwen saa aikaan varoittavan tuhahduksen kun yrittää tunkea nenäänsä Kalevin korvaan, Kiira ei sitäkään. Kilpikonnaa Kalevi ei huomioi laisinkaan.

Ihmisille Kalevi poksuu nostettaessa hetken, kunnes se tunnistaa hajun. Sen jälkeen se mönkii sylissä ja menee paidan alle lepäämään.

muuttoa

2007-07-09T00:57:00.000+03:00

Onhan se ihan liian helppoa jos vain vaihtaa asuntoa. Samaan aikaan voi myös vaihtaa tietokonetta, olla ilman laajakaistaa (kiitos olkoon Soneran kuuden viikon liittymänsiirtoajan) ja sitoutua tekemään töitä - netitse.

Nyt minullakin on hienossa 3G-puhelimessa nettiliittymä. Sitä kautta saa koneen verkkoon, eikä tiedonsiirto onneksi ole liian kallista.

Lisähauskuutena mainittakoon musiikkikirjaston varmuuskopioiminen kovalevylle. Vajaan kahdenkymmenen gigan siirto suoritetaan tunkemalla materiaali creativen soittimesta vanhalle koneelle - koska mp3-vehje ei tunnista uutta konetta. Vanhalle koneelle mahtuu 1,4 gigaa kerrallaan ja siirto kestää vähän päälle puoli tuntia. Sitten irroitetaan Zen ja liitetään kaverin iPod (niitä ei tietenkään voi pitää yhtä aikaa kiinni, koska antiikkinen pöytäkone sekoaa jos siihen liittää kaksi usb-laitetta yhtä aikaa).

Musiikin siirto iPodiin kestää taas puolisen tuntia. iPodista uudelle koneelle tavara siirtyy kymmenessä minuutissa. Sillä aikaa onkin jo ehtinyt tyhjentää vanhan koneen muistista lisää tilaa ja voi kuluttaa puoli tuntia lataamalla sille seuraavat 1,4 gigaa.

Mutta nyt se on tehty. Vain Type O Negative kieltäytyi operaatiosta. Lienevätkö tiedostot huonossa kunnossa; niiden kopioiminen Zeniltä kovalevylle ei onnistunut millään ilveellä. Harmillista, mutta eiköhän ne levyt jostain saa talteen.

Päivän lisähuvituksena kuva joka todentaa sen, etteivät maalien värikartat koskaan vastaa todellisuutta. Olohuoneessa on nyt (ensimmäisen maalikerroksen jälkeen) luumun tai mahdollisesti tumman punaisen sijasta anilliininpunainen piano.

Kuvamateriaalia

2007-06-20T23:12:00.000+03:00

Nyt kun kämppä on tyhjä ja helvetinmoisella työllä puhtaaksi kuurattu, sitä voi esitellä.

Kaksi ihmistä, seitsemän ja puoli tuntia, litrakaupalla vettä ja puoli pulloa pesuainetta, kalkinpoistaja-kaakelinpesumyrkkyä, pizzaa, kaljaa, pölyrättejä, kaksi moppia.

Seinät on tomutettu ja pesty, melkein kaikki ikkunat on pesty, keittiö ja kylpyhuone puhdistettu. Lattiat on lakaistu, mutta vaatekaapit täysin käsittelemättä.

Nyt saunaan.

Soneran laatulaajakaista

2007-06-20T01:07:00.000+03:00

Vuodenvaihteessa vaihdoin paikalliselta Regionlinelta Soneralle. Ei kannattanut. Pari käyttökatkosta silloin tällöin voi olla ihan normaalia, mutta tämä käy naurettavaksi.

15.6. noin klo 17-21 (saattoi katketa aiemminkin, laitoin koneen päälle vasta viideltä)

16.6. noin klo 17-18:30 (sama juttu kuin edellisenä päivänä)

17.6. klo 21.27-22:55

19.6. klo 12:35-15:12

20.6. klo 00:15-1:32

Maanantainakin saattoi olla poikki, en avannut konetta niin en tiedä. Viimeksi perjantaina kulutin yhteensä kaksi tuntia jonottaen Soneran asiakaspalveluun tehdäkseni vikailmoituksen.

Joskus modeemin uudelleenkäynnistys auttaa, joskus ei. Joka kerta kun sen boottaa, se palautuu tietenkin tehdasasetuksiin, ja joudun korjaamaan salasanan sekä muut käyttöyksityiskohdat uusiksi.

Tästä palvelusta maksamme 46€ kuukaudessa.

(Niin, ja nyt pääsin nettiin vain koska Ringalla on puhelimessaan rajaton datasiirto kohtuullisella kuukausimaksulla. Onneksi on edes se - voin asiakaspalvelun jonotusmusiikin kuuntelun lisäksi myös valittaa julkisesti.)

edit:

Tällä kertaa modeemin boottaus auttoi. Nyt voin viettää riemukkaita hetkiä korjaamalla asetuksia - tai sitten vain jättää homman tekemättä, koska netti katkeaa kuitenkin uudestaan vielä tämän vuorokauden aikana. Turha korjata mitään, kun se hajoaa kuitenkin kohta uudestaan.

stressinhelpotus

2007-06-19T01:28:00.000+03:00

Kun on muuttostressi, pitää ostaa viherkasvi. Mielellään halpa ellei suorastaan puoli-ilmainen, mitä suurempi sen parempi, helppohoitoisuus on bonus.

Jos ei halua maksaa paljon rahaa yhdestä isosta kasvista, voi ostaa kolme pientä ja istuttaa ne yhteen ruukkuun. Voi samantien ostaa niille kahden euron kookosamppelin jotta pienet termiittikissat eivät mene ja pureksi tuoretta viherlisäkettä riekaleiksi.

Sitten voikin istuskella olohuoneessa, syödä suklaata ja ihailla huoneen kaunistunutta nurkkaa.

ei ole tyhmä olo

2007-06-16T02:44:00.000+03:00

On ihan hyvä saada välillä rahaa tilille. Voi maksaa laskuja, maksaa vielä lisää laskuja ja jos jää rahaa yli, ostaa vaikka ruokaa. Ja kesken kaiken sitten tajuaa että yksi on maksamatta, eräpäivä tänään - mutta laskun tietoja ei löydy mistään.

Voihan sen maksaa maanantainakin, kun saa asiakaspalvelun kiinni ja kysyy tilinumeron sekä viitteen. Mutta kyllä vituttaa aika lailla jos hukkaa tärkeitä papereita. Saattaa vituttaa niin paljon että alkaa ihan tosissaan etsiä. Ja kun tunnin etsinnän jälkeenkään ei mitään löydy, niin vaikka kello on jo yli puolenyön, sitä saattaa raivopäisenä alkaa siivota viime muutosta jääneitä paperilaatikoita joihin ei ole koskenut vuoteen.

Kaksi tuntia vuoden 2005 tiliotteiden seurassa ei paranna mielialaa millään tavalla. Kunnes äkkiä muistaa mihin se kadonnut lasku on mennyt.

Liitetty kesäkuun toimeentulotukihakemukseen - ja tulee epäilemättä maanantain postissa takaisin, muiden hakemukseen liitettyjen aanelosten lomassa.

valmis!

2007-06-15T01:59:00.000+03:00

Piirrosten perusteella on vaikea sanoa, mutta tällä Maciejowskin raamatun kuvan naisella saattaisi olla jaloissaan neulakinnassukat - tai voihan se olla raidallista kangastakin. Varsinaisia fyysisiä todisteita pitkävartisista neulakinnassukista ei kai ole.

Kauan siinä kesti, mutta nyt on minullakin vihreät polvisukat. Varmasti lämpimät, jalan kokoon nähden erinomaisen sopivat ja vain hiukan kutittavat.

kukkahimo

2007-06-10T17:17:00.000+03:00

Haluan orkidean.

Varaa ei ole, eikä rahaa. Mutta tahdon silti. Kun kerran Runeberginkadulla on talvisin kylmä ja keittiössä kesäöisinkin, niin sehän on vallan täydellistä useammankin huonekasvin kannalta. Moni perinteinen ruukkukasvi pärjäisi paremmin jos lepokausi olisi viileä, ja sehän on aika hankala toteuttaa nykyaikaisessa kerrostalossa.

Vaan Runeberginkadulla, siellä se on mahdollista. Jos olisi kaupassa lumikuningatarta (Coelogyne cristata), niin piruuttani kokeilisin. Vaan ei taida olla, kun se ei nykyään varmaan käy kaupaksi. Hankala saada kukkimaan, kun vaatii niitä lämpötilanvaihteluita.

Voipi olla että lähikukkakaupoista saa vain ja ainoastaan venuksenkenkiä tai perhoskämmeköitä. Niille kylmä keittiö saattaa olla mahdoton paikka. Eikä tee mieli ostaa kukkaa joka heti kuolla kupsahtaa.

suolimatoloisia

2007-06-09T16:25:00.000+03:00

Kyllä kissan kurkkuun aina yhden matolääkkeen saa - mutta kun kissoja on kaksi ja madotuspäiviä kolme, alkaa kärsivällisyys loppua.

Ensimmäisenä päivänä elukat eivät huomaa mitään. Litkivät vaan menemään sen vasaralla murskatun ja tonnikalaveteen sotketun lääkkeensä eivätkä huomaa mitään omistuista.

Vaan toista kertaa kissoja ei huijata. (Paitsi Kiiraa, koska tonnikalaliemi on niin hyvää!) Morwen nostaa nenän pystyyn ja hylkää epäilyttävän lääkelitkun vaikka mitään muuta ruokaa ei ole saatavilla.

Onhan sitten aivan äärimmäisen hauskaa vetää noin 25 ml tonnikala-matolääkelientä viiden millin ruiskuun ja tunkea se pyristelevän kissan kurkusta alas väkisin. Pyyhkeeseen solmittu eläin huutaa kuin teurastettaessa ja viisi kertaa täytettävä ruutta tukkeutuu säännöllisin väliajoin kun kissan iloksi liemeen jätetyt tonnikalahidut muodostavat pieniä mutta kestäviä patoja.

Vaan Morwen ei ymmärrä että omistaja inhoaa pyyhe- ynnä ruuttalääkitystä yhtä paljon kuin kissa. Kolmantena päivänä buranan kokoinen kapseli on taas jauheena - kovasti himoitun puolikostean muonan seassa. Lääkkeet katoavat ja kissat mankuvat jaloissa lisää.

Onneksi tätä ei tarvitse tehdä kovinkaan usein.

Miten olla radikaali olematta liian radikaali?

2007-06-05T15:56:00.000+03:00

Eivät nämä nykyajan nuoret anarkaistat osaa mitään - eivätkä ainakaan tehdä vallankumousta. Luulisi niiden jo ymmärtävän ettei enemmistö taivu yhteiskunnallisen mullistuksen puolelle kiviä heittelemällä.

Uutisissa Rostockin riehumisesta syytetään erityisesti autonomeja. Ainakin wikipedian mukaan nykyiset autonomipiirit ovat kovasti kutistuneet, ja meuhkaavat lähinnä feminismin, antifasismin, ympäristönsuojelun ja pakolaisten puolesta.

Eivätkö ne tolvanat tajua kuinka paljon vahinkoa aiheuttavat?

Kyllä saksalaisen lähiön ikkunat saadaan korjattua ja rikottu omaisuus laitettua vakuutuksen piikkiin, mutta keskiluokan asenteet ja mielialat kääntyvät väistämättä vastustamaan niitä pieniä terroristeja, kivienheittäjiä ja virkavaltaa vastustavia vandaaleja.

Lukekaa, nulikat, vallankumouskirjallisuutta vähän tarkemmin. Tai ostakaa vaikka Kai Murroksen poliittinen ohjekirja Vallankumous ja sen toteuttaminen modernissa yhteiskunnassa.

Ääriradikaalit liikkeet pyrkivät ottamaan ihmisten arkipäiväisen elämän haltuunsa, mutta samalla halveksivat ihmisten sovinnaista maailmankuvaa ja tarpeita. Ääriradikaalit liikkeet eivät kuuntele kansaa ja asettavat teorian käytännön edelle. -- Ääriradikaalien liikkeiden tuhon siemen piilee niiden halussa järkyttää pyhistä pyhintä: ihmisten arkipäiväistä elämää. --

Keskiluokka on vallankumouksen tärkein työkalu, mutta keskiluokka on myös vallankumouksen pahin este. -- Vallankumous toteutetaan keskiluokan ehdoilla.

Huomaa kyllä, että anarkaistojen lukulistalta puuttuu oleellinen teos!

Kuinka enemmistö koskaan asettuisi sellaisten ihmisten puolelle jotka mielenosoituksessa heittelivät tuota naapurin Mikkoa kivillä, poikaparka, vasta päässyt poliisikoulusta - ja entäs Kari, se ryhtyi palomieheksi ja sitten ne vandaalit löivät sille kuhmun päähän... ja kuulitko, että isoisän auto poltettiin?

Ja tällä tavalla ne muka vastustavat globalisaatiota.

Joskus käy mäihä.

2007-06-01T15:19:00.000+03:00

Johan tässä kämpässä ehti melkein vuoden asua. On jo aika muuttaa pois!

Eihän siinä ole mitään järkeä, että Ringan kanssa maksamme kahdesta naapurikaksiosta yhteensä 750€ kuukaudessa. Kannattaa mieluummin maksaa vähemmän rahaa yhdestä kolmiosta. Langaton nettikin toimii paremmin kun välissä ei ole ihan niin paljon talon kantavia rakenteita.

Ja tapahtui niinä päivinä, että opiskelijat etsivät kämppää Kokkolasta. Ensimmäisessä talossa piti olla tilaa, mutta viime hetkellä asunto menikin myyntiin, ja opiskelijat jäivät nuolemaan näppejään.

Toisessa talossa oli niin kovin lupaavaa; lähellä koulua, remontointilupa, maksetut maalit. Vaan koska ei ollut rahaa ottaa asuntoa heti kuun puolestavälistä - opiskelijaparoilla kun oli laillisia velvoitteita ns. irtisanomisajan puitteissa - päätti omistaja hylätä lupaavat vuokralaiset kahden vaivaisen viikon vuoksi.

Vanhan kotitalon omistaja tarjosi jo tehdashalliin rakennettuja kolmioitakin, mutta etäisyys koululle oli ihan liian paha. (Vaikka tehdashallissa asuminen voisi kyllä olla aika jännää.)

Kuun viimeisenä päivänä, laillisen irtisanomishetken viime tunteina, ilmestyi paikalliselle nettifoorumille ilmoitus funkkistalosta. 112 m2, kolmio, korkeat huoneet, jugendtakka puolipyöreässä erkkeriolohuoneessa, syvät ikkunalaudat, terassi, puutarha, omena- ja kirsikkapuita, kylpyamme, suunnitelmissa saunaosasto kellariin.

Sunnuntaina allekirjoitetaan vuokrasopimus.

Kolmikymmenluvun repsottavat muovimatot joko peitetään laminaattilattialla - tai jos saamme omistajan puhuttua ympäri - revitään irti. Olisi hienoa huoltaa käyttökuntoon alkuperäinen lankkulattia.

Olohuoneen valkoiset seinät on - miten sen nyt ilmaisisi? - kuviorapattu. Alkuperäinen ruosteenruskea/kulta -seinäväri on poistettu, mutta oi, jos sen voisikin palauttaa. Makuuhuoneet voi ehkä maalata. Helsingistä tuodaan vanha suuri piano, lähes satavuotias amerikanarkku ja kirjoituslipasto. Lattialle levitetään ne vasta ostetut tummanruskeat bambumatot.

Ensi talvena kissat voivat makailla takan eteen levitetyllä lampaantaljalla.

Ja se takka - no, olo oli kuin kotiin palatessa. Samanlainen kuin rakkaimmassa niistä kämpistä joissa perheen kanssa ehti asua.

journalismin helmiä

2007-05-22T12:14:00.000+03:00

Paljoa en tietoturvasta ymmärrä, mutta sen verran että huomaan nettihesariin eilen ilmestyneen artikkelin puhtaaksi aivopieruksi.

Lehti sai palautetta ainakin (ennakkomoderoidun) keskustelun muodossa. Joku hesarin palkkalistoilla oleva ihminen on siis nähnyt sen lukijapalautteen jossa todetaan kyseisen artikkelin olevan mahdollisesti luokattomin rääpäisy jota on ikinä nähty.

Vaan mitäs tuosta nörttien jäkätyksestä. Tänään mainittu asiantuntijuuden mestarinäyte on jo painetussakin versiossa.

äiti, äiti, hae lankaa!

2007-05-21T13:29:00.000+03:00

Nolosti kävi sukkien: lanka loppui kesken. Eikä loppunut vain minulta, vaan koko hemmetin kaupungista. Hampaita kiristellen ryhdyin purkamaan liian pientä nilkkasukkaa, kaikkia epäonnistuneita koepaloja ja pistoharjoituksia saadakseni jokaisen langanpalan hyötykäytettyä valmiin polvisukan pariin.

Onneksi on tehtaanmyymälä ja äiti joka jaksaa käydä hakemassa sieltä vähän lisää sitä oikeaa väriä.

(Vastedes tiedän sitten tehdä kahta sukkaa kerralla, rinnakkain. Jos lanka loppuu, vaihdan vain molemmissa väriä yhtä aikaa. Tai voisi vain ostaa sitä lankaa kerralla niin paljon, ettei varmasti lopu.)

järvikaislanmyyjä!

2007-05-20T20:39:00.000+03:00

Mistäköhän johtuu, että värjäämätön villalanka maksaa vähemmän (19€/kg) kuin kehräämätön, värjäämätön villa (32€/kg)? Sitä voisi kuvitella, että pidemmälle jalostettu tuote on kalliimpaa. Vaan ei, niin ei ole.

Ja kuinka voi olla, että järvikaislaa myydään kahdensadan kaislan pusseissa, 32€/pussi? Kuka maksaa kolmekymmentäkaksi euroa - siis melkein kaksisataa markkaa - pussillisesta kaisloja?

Ei se ole tyhmä joka paljon pyytää. Voisin hommata viikatteen ja mennä maksusta niittämään kaisloja mökkiläisten rannoilta. Talven taskurahat saisi sitten pussikaislaa askartelijoille kaupittelemalla.

hilkkahetki

2007-05-15T02:24:00.000+03:00

Ei huvittanut tehdä lautanauhaa tai neulakinnassukkaa - ja lankakin loppui niin etten voinut edes jatkaa jämävilloista kasaamani mekon ompelua. Kaivoin siis kaapista valkoisen pellava-alusmekon teosta jääneet jämät ja kasasin niistä hilkan.

Ei ehkä vedä vertoja olkihatulle, mutta erilaisia tukkaratkaisuja ja päähineitä ei koskaan ole liikaa.

olkihattu

2007-05-14T14:07:00.000+03:00

Boaz dines with Ruth - The Maciejowski Bible, leaf 17:

Ja sattumalta muualla verkossa: Gladys Vandal, kanadalainen haida -intiaani.

Nyt jos olisi olkea, niin yrittäisin tehdä hatun. Kun ei ole, niin en yritä - koitan sen sijaan keskittyä kaikkiin niihin keskeneräisiin töihin jotka tälläkin hetkellä odottelevat laatikossa.

kellarissa haisee

2007-05-10T15:48:00.000+03:00

Ei käy kateeksi tämän talon omistajia. Talvi on ollut täynnä paskaisia ylläreitä - eikä viimeisimmän kohdalla kyse enää ollut inhottavasta kielikuvasta.

Myöhään tiistai-iltana saunan lattiakaivot alkoivat tulvia. Saunominen jäi välistä ja alkoi vimmattu vuokraisännän tavoittelu. Alakerrassa ei voinut vessaakaan vetää, kun vedenpinta kohosi uhkaavalle tasolle.

Uskomattomin tilanne oli silti pukuhuoneessa, missä lattian muovimatto alkoi muistuttaa vesipatjaa. Oliko lattiapinnoite ehkä asennettu huonosti, niin että vettä valui sinne pesuhuoneesta? Ehei. Edellinen - tai joku vielä varhaisempi omistaja - oli suuressa viisaudessaan läimäissyt muovimaton lattiakaivon päälle.

Vesimäärältään pieni mutta hajuhaitoiltaan huomattava tulva laantui kun tuntemattomasta syystä viivästynyt lokakaivon tyhjennys hoidettiin, mutta mieltäni kaihertaa yhä paljastunut arvoitus: millainen pässi peittää lattiakaivon kiinteällä muovimatolla?

Joo-o, tähän tämä muovimatto. Valuu sitten märistä ihmisistä tämä pesuvesi tuohon räsymattoon, eikä epäsiististi mihinkään viemäriin. Ja se ruma viemärireikä, se on sitten poissa silmistä, ja mielestä myös.

pyöräonni

2007-05-09T21:17:00.000+03:00

Tänään on hyvä päivä. Olen...

saanut laulunopettajalta ja lautakunnalta kehuja edistymisestä; opettajalle lautakunta antoi täydet pisteet opetusnäytteessä.

saanut pyörän, koonnut sen ja ajellut onnesta soikeana ympäri Kokkolaa

löytänyt juuri oikeanväristä halpaa villaa neurokankaasta ja

saanut uuden sim-kortin; kun se muutamien päivien päästä - tarkkaan ottaen 15.5. klo 9:38, juuri saamani tiedon mukaan - alkaa toimia, siirryn käyttämään hämmentävää 3g -puhelinta.

sukka

2007-04-30T16:46:00.000+03:00

Muutamaan otteeseen yritin syksyllä neulakinnastekniikkaa - ja epäonnistuin surkeasti. Sain aikaan patalappuja ja omituisia ryhmyjä.

Toissapäivänä ärsyynnyin nettiohjeita vilkuillessani; jos kerran muutkin osaavat, niin mikä hitto siinä niin vaikeaa nyt on? Yritin uudestaan, ja katso! Nyt minulla on nilkkasukka.

Kärjen silmukat on vedetty mahdollisimman tiukalle, koska oravankynteni repivät heikommat jalanpeitteet riekaleiksi alta aikayksikön. Parempi tehdä tukevaa kuin korjata reikiä joka käyttökerran jälkeen. Kantapää on tehty samalla mallilla; loput käyttäen Yorkin silmukkaa - tai ainakin jotain sinnepäin. Lankana paikallisesta halpamyymälästä alennuksella ostettua Novitan hailakanvihreää Jussia, 75% villaa. Lopputulos istuu jalkani malliin täsmälleen - sopii vain toivoa että sitten kun vähän huovutan valmista sukkaa, se ei yritä kutistua.

Aikaa meni puolitoista vuorokautta kun vauhtiin pääsin. Kunhan tästä jatkan, väännän vartta polveen asti koska kunnon villasukat lämmittävät säärenkin.

Virheitähän tuossa on vaikka kuinka, mutta onnistuin silti, vastoin kaikkia niitä "tee ensin lapaset" -neuvoja. (Mitä minä lapasilla? En tahdo niitä, joten miksi hukkaisin aikaa sellaisten tekemiseen?)

Seuraavista teen kyllä silti suuremmat.

Nithreus

2007-04-28T16:15:00.000+03:00

Kun Dugi niin minäkin. Onko demoni kohdallaan?
(Sanoisin että ei - vaikka kuinka yritin niin kuvaukseen tunki pari hyvin epäuskottavaa adjektiivia. Korjatkaa, te muut!)

Varo! Merkintä sisältää kissakuvan!

2007-04-25T14:53:00.000+03:00

Tänään voin ylpeillä teknisillä taidoillani kun korjasin netin.

(Oikeasti soitin vain Soneran tukeen ja seurasin ohjeita. Mutta se toimi! Paha vaan, wlan-tukiasema kieltäytyy toistaiseksi yhteistyöstä. Odotettavissa on parin päivän vääntö jotta langaton netti palautuu käyttökuntoon.)

Oppilas perui tuntinsa, joten voin omistaa koko illan uudelle lautanauhalle ja toisen säärystimen alulle. Ja suunnitella puolisentoista vuotta odottaneen hartiahupun tammenlehväaiheisen kirjailun lopultakin valmiiksi. Ja ehkä viikonloppuna sitten alan vääntää sitä aiemmin mainittua rukousnauhaa; saa nähdä kestääkö pinna.

Ei työ tekevältä lopu.

(Eikä kissanomistajalta. Eräs nimeltämainitsematon musta läski on juuri tiputtanut kukkaruukun. Palaan asiaan imuroinnin jälkeen.)

Nyhväysauvo

2007-04-24T14:36:00.000+03:00

Viikonloppu ei mennyt hukkaan. Vaikka mieli teki mennä kauppaan ostamaan lisää lankoja, väänsin sitkeästi lautanauhan loppuun - ja tein siinä samalla ensimmäisen säärystimenkin valmiiksi.

Lautanauhaa vääntäessäni löysin äänikirjojen korvaamattoman arvon. Netistä löytyy shoutcasteja jotka toitottavat Harry Pottereita jatkuvalla syötöllä; se kelpasi aluksi. Niihin kyllästyttyäni ryhdyin etsimään lisää - ja nyt olen ladannut koneen tukkoiseen muistiin yhtä lailla Montgomeryn Vihervaaran Annaa kuin Burroughsin Mars -sarjaakin. Helppoja kirjoja aivottoman työskentelyn iloksi.

(Ja on sitäpaitsi ihan törkyisen hauskaa kuunnella ensin pari lukua naisen lukemaa Annaa ja sen jälkeen, aivan yht'äkkiä, säpsähtää kun seuraavasta luvusta jatkaa möreähkö miesääni. Kontrasti äänen luomien mielikuvien ja tekstin sisällön välillä oli hulvaton.)

Valitettavasti Sonera ryhtyi korjaustoimiin kesken Marsin prinsessan latauksen, joten joudun odottelemaan pari päivää ennen kuin saan loput luvut netistä. Sonera nimittäin onnistuneesti korjasi ehjää nettiämme niin että se meni taas rikki.

Verkkoyhteyttä odotellessani ryhdyn rakentelemaan rukousnauhaa, suunnittelen paremman lautanauhan ja ehkä aloitan toista säärystintäkin. Onneksi Annaa on jäljellä vielä viisitoista lukua, ja Marsin prinsessastakin ehdin saada ensimmäiset kaksikymmentä. Niiden pitäisi riittää hetkeksi.

Askarrellaan-paskarrellaan

2007-04-20T16:44:00.000+03:00

Menneiden keskiviikkojen elävöitysleikki vaatii välillä nyhväämistä. On yritettävä tehdä kolttua, neulakinnasta (epäonnistuin surkeasti), irtolettiä, lautanauhaa... ja jotta ei väkertäminen loppuisi kesken, piti mennä innostumaan ja tilata korunrakenteluaineet rukousnauhaankin.

Jos olisi rahaa, käyttäisin meripihkahelmiä ja kunnon hopeakalotteja. Koska olen persköyhä, käytän koeversiossa lasihelmiä ja kalotitkin ovat halvimpia mahdollisia hopeoituja rimpuloita. Jos en menetä hermojani, jos tulos näyttää yhtään miltään, ja jos viitsin joskus laittaa enemmän rahaa menemään, voin tehdä saman paremmista - ja kaksi kertaa kalliimmista - tarvikkeista.

Vaan rahanmeno ei päättynyt helmiostoksiin; piti saada työkaluja. Ostin siis pyöreät nokkapihdit, sivuleikkurin, kevyen vasaran ja samantien - kun siinä työkaluhyllyn äärellä kerran seisoin - pyöränkunnostukseen kaivatun kiintoavainsarjan. (Puolustaudun sillä että se oli loppuunmyyntihalvennuksessa. Ja tarvitsin sitä! Oikeasti!)

Nyt jos saisi vielä valmiiksi kaikki nämä keskeneräiset väsäysprojektit niin voisi joskus näyttää tuloksiakin...

baa-aa

2007-04-13T01:33:00.000+03:00

Keittokirja: paista 150 asteen lämmössä noin 80 minuuttia.
Toinen keittokirja: paista 180 asteen lämmössä noin 90 minuuttia.
Paketissa lukee: paista 180 asteen lämmössä noin kaksi tuntia.
Totuus: 150 asteen lämmössä neljä tuntia ja risat.

Vaan oli se lammas silti hyvää. Nälkä on paras kastike; erityisesti jos ruokaa joutuu odottamaan yhteentoista illalla.

koti!

2007-04-04T15:04:00.000+03:00

Ensimmäinen kokonainen päivä kotona sitten maaliskuun 22:n päivän. Uuvuttaa. Perjantaina uudestaan reissuun, kotiin taas maanantaina. Sitten taas perjantainen pois ja sunnuntaina kotiin.

Kunhan kesä alkaa, kasvatan juuret Kokkolaan enkä liiku mihinkään. Tai sitten tulen viikossa mökkihöperöksi kun kaikki muut opiskelijat painuvat kotikaupunkeihinsa.

Päivän biisi

2007-03-25T20:11:00.000+03:00

Bicycle bicycle bicycle
I want to ride my bicycle bicycle bicycle
I want to ride my bicycle
I want to ride my bike
I want to ride my bicycle

Queen: Bicycle Race

Kerroin äidille kokkolalaisten innosta nyysiä pyöräni heti kun selkänsä kääntää. Äiti ryhtyi Supermutsiksi ja ilmoitti ostavansa minulle uuden!

Uutta menopeliä ei lainaa enää kukaan.

Muorisiili

2007-03-24T01:03:00.000+02:00

Digeliusnostalgia

2007-03-24T00:30:00.000+02:00

Isän levyhylly on maailman paras paikka.

Tri Yann. Malicorne. Lilienthal. The Chieftains. Korkkijalka. Piirpauke. Vanha Clannad. The Dubliners. Alan Stivell. The Cornemuses.

Vasta viime viikkoina tajusin kuinka paljon olen kaivannut erityisesti varhaislapsuuden saksan- ja ranskankielistä progefolkkia ja jopa perusirkkua. On aika painua Digeliukseen ja katsoa kuinka suuren osan levyistä kykenen ostamaan - tai jollain muotoa kopioimaan isältä.

Hypoteettinen isoisä

2007-03-21T22:31:00.000+02:00

Huomenna viihdytän itseäni neulomalla säärystintä klo 13:30-15:00. Sijaintini tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä olemaan konservatorion musiikkileikkikoululuokan nurkka ja opettajan asenne hapan.

Viime syksyn ensimmäisellä pedagogiikkakurssilla kiristelin hampaitani ja huutelin takarivistä humanisminvastaisia kommentteja. Luulin silloin, ettei pahempaa höttöä voi tullakaan. Voi että, kun olin väärässä.

Varhaisiän musiikkikasvatuksen tunnilla olen kuullut, että viisivuotiaille voi jo alkaa opettaa improvisaatiota. Alle kouluikäiset eivät hahmota synkooppirytmejä. Nelivuotiaille voi opettaa kolmen sävelen kappaleita.

Musiikkikasvatuksessa hyvä keino on tietysti laittaa levy soimaan ja pistää koulutettavat kuuntelemaan. Vaan ihan miten vain hutaisten ei pidä tätä kuuntelutapahtumaa tehdä - on otettava huomioon erinäisiä seikkoja, kiinnitettävä lasten huomio. Ennen kaikkea: vaikutusalttiille mielille on soitettava vain hyvää musiikkia.

Vaan kuinka määrittelemme hyvän musiikin?

Allekirjoittanut, luokkahuoneen armoitettu takapenkistähuutelija, erehtyi tiedustelemaan opettajalta hyvän musiikin tarkempaa määritelmää. Vastaus - "en minä nyt osaa sanoa, kyllä te sitten itse huomaatte" - ei aivan tyydyttänyt. Tarkensin: mikä lienee sitten huonoa musiikkia? Tarkotetaanko tässä mahdollisesti huonoa laatua, ja millä kriteereillä mitattuna? Epäpuhdasta soittoa? Laimeaa tulkintaa? Rätisevää levyä? Liikkuuko maailmalla paljonkin huonolaatuisia levytyksiä?

Opettaja, tuo kaikkinaisen viisauden lähde, puhisi ärtyneenä.

Kun tyydyttävää vastausta ei ottanut kuuluakseen, rajasin kysymystä entisestään. Olikohan hän puhuessaan hyvästä musiikista mahdollisesti viitannut siihen hyvin yleiseen ilmiöön, että ihminen tapaa määrittää itseään miellyttävän musiikin hyväksi ja muunlaisen huonoksi? Jos - aivan teoreettisesti, tottakai - minulla olisi isoisä joka pitää vain tangosta, niin eikö hän silloin kuunteluttaisi lapsilla ainoastaan sitä, sillä perusteella että kaikki muu on huonoa musiikkia? Ja eikö, jos minulla olisi isä joka ei pätkääkään pidä vaikkapa black metalista (tämä ei ole niin teoreettista, vaan varsin totta), niin eikö olisi todennäköistä että hän ei koskaan soittaisi huonoksi leimaamaansa musiikkia kenellekään?

Jo sain vastauksen.

"No, kuinka todennäköistä on, että sinun isoisäsi päätyy tänne opettamaan musiikkikasvatusta?"

yh.

2007-03-19T20:20:00.000+02:00

Kaikkien tiedostavien nettikirjoittajien kuuluu tänään kirjoittaa vaalituloksesta.

Mitä siitä on sanottavaa? Puolet k-alkuisista puolueista voittivat. Korottanevatkohan opintorahaa tai sosiaaliturvaa? Parantavatko palveluja? Tasaavatko kasvavia tuloeroja?

Niin varmaan.

Vaan olisivatkohan noita tehneet vasemman laidan puolueetkaan? Ei ole opintotuki noussut aiempinakaan vaalikausina.

rips

2007-03-19T18:28:00.000+02:00

..auh!

Tänään poistin säärikarvat vahalla, ensimmäistä kertaa elämässäni. Vähän kuin laastaria vetäisi. Miellyttävämpää kuin ikivanhalla raastinraudalla ajelu.

Enää en teräviin välineisiin ryhdy.

talvinen olut

2007-03-18T20:55:00.000+02:00

Ringa unohti eilen ostamansa talvioluet pakastimeeni. Tänä iltana tarjolla on kaljasorbettia.

Se putkisierainlepakko, rantaryöväri ja vandaali! (osa 2)

2007-03-17T18:21:00.000+02:00

Hellämielisyyksissäni en eilen kieltänyt kun pyörääni pyydettiin lainaan.

Nyt se kostautui. Lainaaja ilmeisesti unohti lukita pyörän sitä palauttaessaan, ja niinpä tänään talon vierusta ammotti tyhjyyttään. Lieneekö asialla ollut se sama makeanvedenpiraatti joka lähes täsmälleen kaksi vuotta sitten otti kulkupelini luvatta käyttöönsä?

Ei niin että yhtään vituttaisi.

ruåttia bussissa

2007-03-16T23:32:00.000+02:00

Mikä voikaan olla pahempaa kuin joutua yllättäen suorittamaan sosiaalista jutustelua bussissa?

Joutua tekemään sitä juuri sillä hetkellä kun on kaivamassa esiin kauan käyttämättömänä ollutta mp3 -soitintaan, käyttäen ruostunutta tankeroruotsia, juttukumppaninaan innokas downinsyndroomainen Pietarsaaren mystistä murretta suoltava kanssamatkustaja.

Oli noloa joutua kysymään joka lauseen jälkeen selvennystä.

raha tuli, raha meni

2007-01-03T15:04:00.001+02:00

On se vaan sitten ihana tunne kun voi maksaa kaikki laskut (myös sen yllätyksenomaisen viisikymppisen johon ei ollut varautunut) ja rahaa jää vielä yli!

Juhlin ostamalla siivilän. Se on valkoinen ja emaloitu. Näin on ihminen onnellinen pienistä asioista. Onnea edistävät myös toimiva telkkari, digiboksi, dvd-soitin ja piakkoin noudettava perheen vanha viritinvahvistin - se taitaa olla vuodelta 1974, jos en väärin muista.

Olen pian koonnut kotiini vanhempien 70-luvun lopulla ostamat stereot kokonaisuudessaan. Kelanauhuria en saa, se ehdittiin luvata siskon kihlatulle; alkuperäinen lp-soitin on isällä yhä käytössä ja minulla on isovanhempien Bang & Olufsen Beo2000 (noin) vuodelta 1981. Kissat kuluttavat raapimisintoaan vanhoihin JVC:n kaappeihin jotka ovat minua muutamaa vuotta vanhempia.

Nykyisillä stereoillani heitän sitä kuvaannollista vesilintua. Cd rikki, kasettidekit syövät kasetteja ja vinkuvat, radiosta kuuluu pelkkä Keski-Pohjanmaan oma iskelmäkanava ja Radio Dei. Ei sitä rämpylää viitsi edes lahjoittaa enää.

Pitääköhän se viedä ongelmajätteeseen? En ole ennen heittänyt kodinelektroniikkaa roskiin, ei ole tullut mietittyä.

Suzuki, Kodály?

2006-12-12T01:22:00.000+02:00

Tammikuussa saan kaksi oppilasta.

Vanhemmalle kukaan on tuskin vaivautunut edes kertomaan, että hänet siirretään kansanmusiikkipuolelle. Nuorempi on kuusivuotias. Kummallakaan ei ole selloa.

Jännittää. Pelottaa. Syyskauden kestäneellä oppimiskäsitysten kurssilla on käsitelty jos jonkinlaista höttöä ja katsottu Kuolleiden Runoilijoiden Seura - mutta ei puhuttu kertaakaan siitä kuinka nuorena nuotit kannattaa opettaa, onko Suzukin menetelmä parempi kuin Kodályn, miksi Mauno Järvelä on paras kaikista tai miten musiikkia kannattaa käytännössä opettaa.

Olen istunut tuntikausia opiskelemassa pedagogiikkaa, kuunnellut maailmaasyleileviä puheenvuoroja oppilaan ymmärtämisestä ja musiikin kauneudesta. Huudellut takarivistä humanisminvastaisia kommentteja, tiukannut tutkimustuloksia ja piirrellyt ryhmätöihin tikku-ukkoja kapinallisesti mutisten.

Taitaa olla aika mennä kirjastoon ja katsoa josko hyllyistä löytyisi jotain oikeasti hyödyllistä.

Lennokkaita näkemyksiä

2006-11-28T14:05:00.000+02:00

Vaikka suhtaudun hesarin taloussivuihin yleensä kuten urheiluunkin - selaamalla äkkiä ohi - jaksoin aamulla keskittyä lyhyehköön juttuun kalifornialaisesta David Perrystä joka varoittelee kansaa virusvaaroista. Hesarin asenne kuitenkin arvelutti:

Hänellä on lennokkaita näkemyksiä siitä, mihin tietoturvahyökkäykset tulevaisuudessa suuntautuvat; autoihin, Yhdysvalloissa suosittuihin TiVo-medialaitteisiin, fiksuihin jääkaappeihin jotka tilaavat itse maitoa kaupasta...

Hesari suhtautuu ihmeen naiivisti tietoturvauhkiin joita minäkin jo pidän hyvinkin mahdollisina tulevaisuusennusteina. Olkoonkin että kuulunen siihen paranoidimpaan osuuteen keskivertokäyttäjiä. Lennokkaita näkemyksiä? Sanoisin että realistisia.

Jos autossa on ajotietokone, ja jos kyseisellä vehkeellä on minkäänlaista yhteyttä mihin tahansa tietoverkkoon, väitän että on vain ajan kysymys koska joku paremman tekemisen puutteessa elävä nutipää vääntää ajotietokoneeseen soveltuvan haittaohjelman. Ajotietokoneita - eikä ainakaan verkkoon yhdistyviä sellaisia - ei tietenkään löydy joka ladasta, mutta entäs kymmenen - viidentoista vuoden päästä? Mikä lienee ajotietokoneiden määrä ja kehitysaste silloin?

Ja ne jääkaapit sitten. Miltä kuulostaisi älykäs keittiötarvike joka osaa tilata itse maitoa? Ai että kivalta? No, miltäs kuulostaa suojaamaton älykäs jääkaappi jonka ohjelmistoon on murtauduttu, ja joka sen seurauksena tilaa kymmenen kiloa tryffeleitä, sulattaa itsensä tai ryhtyy merkkiuskolliseksi tilaten vain ja ainoastaan yhden valmistajan tuotteita, piittaamatta omistajan määräyksistä tai tarjoushinnoista?

Jos laite on yhteydessä tietoverkkoon, siinä on edes hiukan yleistynyt ohjelmisto eikä kunnollista suojausta, on aivan pomminvarmaa että joku kuluttaa vapaa-aikaansa (tai työaikaa; hitostako minä tiedän) tehdäkseen mainitun laitteen omistajan elämästä vähän hankalampaa, kalliimpaa tai molempia.

Onhan se ihan totta että hra. David Perryllä on oma lehmä ojassa. Tietysti Perry haluaa markkinoida virusturvaa - erityisesti oman yhtiönsä tuotteita - eikä ole erityisen yllättävää että hän tekee sen varoittamalla tulevaisuudessa mahdollisesti esiintyvistä uhkakuvista. Ei niitä kuitenkaan tarvitse tuomita "lennokkaiksi" vain koska kirjoittajan mielestä ne ovat markkinointikikka. Onhan se myös nimittäin niin, että Perryllä saattaa olla jonkin sortin asiantuntemusta.

Vaikka älyjääkaapit ja ajotietokoneet pysyisivät tyystin virusvapaina (älypuhelimien suhteen taitaa olla jo myöhäistä toivoa), voi ammattilaisten varoituksiin silti suhtauta vakavasti ja varmistaa, että kun ensimmäinen älyjääkaappivirus sitten iskee, se ei ainakaan tapahdu minun keittiössäni.

Paha karma löi

2006-10-24T19:30:00.000+03:00

Maanantaista alkoi epäonni.

Sellopussin hihna katkesi ja soitin koki lyhyen lennon kohti asfalttia. Sellon siirtely paikasta toiseen on nyt järjettömän vaikeaa, koska pussissa ei ole enää hihnaa eikä kahvaa.

Iltainen siirtymä kaatosateessa johti siihen, että kaikki nuotit kastuivat ja sain flunssan.

Aamuvarhainen juna ajoi hirvikolarin.

Kaiken huipuksi kotiin saapuessani aloin tuijotella hämmentyneenä valtavaa murattiani jota olen hoivannut huolella jua rakkaudella. Yläoksia peitti seitti jossa kiipeili ötököitä. Tarkempi tutkimus paljasti räjähdysmäisesti kasvaneen infestaation - josta ei ole vielä perjantaina näkynyt merkkiäkään. Suurin huonekasvini on todennäköisesti poltettava, koska tuholaisten poistaminen valtaisasta muratista on lähes mahdotonta. Vien yhden saastuneen oksan huomenna muovipussissa näytille puutarhaliikkeen parkkipaikalle. Ehkä joku asiantuntijoista osaa kertoa onko kasvi parempi tuhota vai onko raid-purkin ja muovisäkin avulla saavutettavissa toivoa.

Jotta ötökkäinfestaation aiheuttama mielen järkkyminen välittyisi lukijakunnalle kaikessa kauheudessaan, huomautan että poden melkoista sisätila-ötökkä-fobiaa. Monijalkaiset, lentävät, kiipeilevät tai niljakkaat saavat olla rauhassa talon ulkopuolella, mutta yksi ainoa sokeritoukka huoneiston oven sisäpuolella ajaa minut seisomaan talousjakkaralle hyönteismyrkkytölkki kourassa.

Nyt ei taas mene hyvin.

sankarillista kylpyhuoneenjärjestelyä

2006-10-17T16:45:00.000+03:00

Tänään tyhjensin taas yhden muuttolaatikon.

Tätä urotyötä ei pidä vähätellä: sitä edelsi kylpyhuoneen kaapiston purkaminen ja uudelleenkokoaminen. Vuokraisäntä oli nimittäin laittanut kaapiston hyllyt paikalleen väärinpäin - niin että hyllyt kallistuivat kohti lavuaaria ja kaikki mitä kaappiin sijoitti, tippui alas heti kun oven avasi.

Kylpyhuoneen lattialla yli kuukauden viihtynyt ryönä-, pesuaine-, ynnä meikkilaatikko on nyt kovalla työllä siivottu ja sisältö järjestelty. Osa tavaroista oli oleskellut mainitussa laatikossa aina Lummetieltä asti - sen jälkeen kun ei ole kertaakaan ollut riittävää kaappitilaa kylpyhuoneessa.

Nyt voin aamulla hampaita pestessäni avata peilioven ja tyytyväisenä tuijotella pölyyntyviä kynsilakanpoistoainepulloja, käyttämättömiä silmämeikinpoistoaineita, kuivahtaneita huulipunia ja muita järjettömän olennaisia tarvikkeita joita laatikkoon ehti vuosien varrella kertyä.

Joskohan sitä jonain päivänä viitsisi heittää osan roinasta menemään?

Lopuksi päivän nettitesti: ColorQuiz

Your Existing Situation

Acts in an orderly, methodical, and self-contained manner. Needs the sympathetic understanding of someone who will give her recognition and approval.

Your Stress Sources

Unfulfilled hopes have led to uncertainty and apprehension. Needs to feel secure and to avoid any further disappointment, and fears being passed over or losing standings and prestige. Doubts that things will be any better in the future and this negative attitude leads her to make exaggerated demands and to refuse to make reasonable compromises.

Your Restrained Characteristics

Distressed by the obstacles with which she is faced and is no mood for any form of activity or for further demands on her. Needs peace and quiet, and the avoidance of anything which might distress her further.

Able to achieve satisfaction through sexual activity.

Feels that things stand in her way, that circumstances are forcing her to compromise and forgo some pleasures for the time being.

Your Desired Objective

Needs to feel identified with someone or something and wishes to win support by her charm and amiability. Sentimental and yearns for a romantic tenderness.

Your Actual Problem

Disappointment and the fear that there is no point in formulating fresh goals have led to anxiety, and she is distressed by the lack of any close and understanding relationship. She attempts to escape into a substitute world in which things are more nearly as she desires them to be.

Askarrellaan-paskarrellaan

2006-10-16T22:26:00.000+03:00

...tai sitten ei. On lampunvarjostimia, on lakkaa, on paperia - mutta ei siveltimiä joilla lakkaa levittäisin. Varsinainen antikliimaksi: harkitsen työhön ryhtymistä päiväkausia ja kun lopulta kasaan tarvikkeet pöydälle, huomaan että jotain olennaista puuttuu sittenkin.

Milläs sitä nyt viihdyttäisi itseään?

Blogger Beta

2006-10-16T17:28:00.000+03:00

Viikonlopun kestänyt päivitystaisteluni poiki erinäisiä hyödyllisiä linkkejä Blogger Betan käyttäjille:

The Real Blogger Status - käytännön neuvoja ja bloggerin piikittelyä.

Known Issues for Blogger in Beta - listaa huomattuja ja korjattuja ongelmia.

apt thinking...apt technology... - ohjeet ärsyttävän navigointipalkin poistoon

Singpolyma - technical blog - kuinka saada kommenttilinkit näkymään etusivulla. Ohjeet eivät toimineet minulla aivan sellaisenaan, vaativat useamman tunnin räpeltämistä mutta ovat silti parhaat löytämäni.

Hackosphere - edistyneempää vääntelyä

HTTrack Website Copier ja käytännön ohjeita - varmuuskopioi koko blogisi!

Ei täällä ole mitään

2006-10-16T02:15:00.000+03:00

Raivokkaan yrittämisen jälkeen sain osan hommasta toimimaan. Nyt valitan enää sitä, että kommenttilinkki on eri rivillä kuin muut tiedot. Ja voisi tuo kunkin postauksen otsikko lakata leikkimästä linkkiä.

Vaan ne ovat pikkuvikoja. Korjaan kunhan jaksan hakata päätäni bloggerin inhottavuuksiin seuraavat viisi tuntia.

Syyslomaa on nyt virallisesti kestänyt kaksi ja puoli tuntia; olen nyt jo mökkihöperö.

Luovutin

2006-10-15T21:49:00.000+03:00

Kaksi päivää ankaraa vääntöä, mutta blogger ei suostu yhteistyöhön. Poistin kaikki uutuudet; ehkä tämä nyt toimii.

Olisi kai sitä muutakin sanottavaa, mutta nyt ei jaksa.

Haamuja

2006-10-14T14:45:00.000+03:00

Tein typerästi ja uskaltauduin kokeilemaan bloggerin uusia hienoja erikoisuuksia.

Tuloksena on se, että Haloscanin kommentit eivät enää toimi ja ylälaitaan palautui ärsyttävä navigointipalkki jonka olin vaivaa nähden piilottanut.

Äh.

Maailman paras talo

2006-10-13T12:41:00.000+03:00

Naapuri joka tuo aamukahvit sänkyyn vajonneelle latvakakkoselle.
Omenapuut joista saa poimia hedelmiä niin paljon kuin haluaa.
Varamummo viereisessä asunnossa.
Ihana, avulias vuokraisäntä.
Puusauna.

Oli vuokra mitä tahansa, tästä talosta en muuta pois!

paljon voi haluta

2006-10-13T01:26:00.000+03:00

Haluan kaksi kaislamattoa ja telkkarin. Haluan tummanpunaiset verhot, viritinvahvistimen ja purkin pestoa jääkaappiin.

Paljon voi haluta. Toistaiseksi on kuitenkin tyydyttävä sisustamaan lakalla ja paperilla - voin ottaa ja askarrella-paskarrella lampunvarjostimet uusiksi. Voin työn lomassa ihailla kukkakaupasta eurolla ostamaani tuntematonta mehikasvia.

Kun ahdistaa, pitää ostaa viherkasvi. Siitä tulee aina parempi mieli.

kissa lavuaarissa

2006-10-03T00:47:00.000+03:00

Morwen istuu lavuaarissa ja odottaa että tulen avaamaan hanan. Kun vesi alkaa juosta, kissa keskittyy juomaan ja vähät välittää siitä että kastelen sen suihkulla. Jos vettä menee silmiin, Morwen siirtyy hetkeksi lattialle - juuri siksi aikaa että ehdin sulkea hanan ja avata sen taas uudestaan.

Pesun jälkeinen esikuivaus suoritetaan hieroen kissaa lempeästi pyyhkeellä (epämiellyttävää, sisältää paljon rimpuilua) ja hieromalla loput irtokarvat olohuoneen plyysimattoon (ihanaa, sisältää myöhemmän imuroinnin).

Rasvan käry ei lopu

2006-10-02T01:34:00.000+03:00

Eilen poltin pannun. Tänään poltin padan kannen. Huomenna poltan padan. Jokainen valurauta-astia kuumennetaan kolmeen kertaan vajaaseen kolmeensataan asteeseen ja annetaan jäähtyä välissä.

Seuraavan kerran kolminkertainen rasvapoltto pitää tehdä joskus hamassa tulevaisuudessa - kymmenen vuoden päästä tai niillä main.

Ihan hyvä, koska voin kuvitella mitä naapurit tykkäävät kolmatta päivää jatkuvasta rasvan kärystä.

laardia ja rautaa

2006-10-01T07:03:00.000+03:00

Tyytyväisenä voin nyt paistella lättyjä ja muutakin; huonoon kuntoon mennyt, takavuosina Hongkong-kaupasta ostettu halpisvalurautapannuni on nyt puhdistettu saippualla sekä teräsvillalla ja sen jälkeen rasvapoltettu kolmeen kertaan.

Seuraavaksi tartun samasta paikasta ostettuun pataan, jonka kunto on vielä paljon huonompi. Epäilen tosin että padan kansi on niin rajusti ruosteessa että on ostettava lisää teräsvillaa.

Kyllä tulee kovin tyytyväinen olo kun katselee työnsä tuloksia.

Pelastava kahvienkeli

2006-09-30T14:55:00.000+03:00

Kauhulla odotin tämän syksyn ensimmäistä Huonoa Päivää(™). Ei niin että olisin tiennyt koska se tulee - todennäköisyys oli vain sen puolella että ennemmin tai myöhemmin niin tapahtuu. Ja nyt, kun lähestulkoon koko sosiaalinen elämäni on muuttanut muualle, ei ollut odotettavissa että kukaan kyselisi perään vaikka makaisin sängyssä koko viikon.

Ja tapahtui torstai-iltana, että aloin nähdä painajaisia. Niissä vilkkui lähes koko ystäväpiiri ja puolet perheestäkin; todellisuus vääristyi, luulin olevani hereillä kunnes painajainen astui huoneeseen ja heräsin oikeasti - taas uuteen painajaiseen jossa luulin olevani hereillä. Uudestaan ja uudestaan.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, eikä varmasti viimeinenkään. Menneiden kokemuksien pohjalta voin todistaa, että mainitunkaltaisen yön jälkeen olen luonteeltani joko vapiseva hermoraunio tai kuin perseeseen ammuttu karhu, riippuen vähän senhetkisestä lääkityksestä. Ja koska olin unohtanut vaaleanpunaiset piripillerit parina edeltävänä päivänä, lopputulos kääntyi enemmän hermoraunion puoleen.

Oli viimeinen päivä toimittaa toimeentulotukihakemus. Useampi lasku odotti maksamista. Virka-ajan päättymiseen oli alle kuusi tuntia kun paiskasin herätyskellon niin kovaa seinään että se hajosi, ja vedin peiton pään yli. Etäisellä tavalla tiedostin, että jos tukihakemus ei päädy sossuun ennen neljää, en ensi kuussa kykene maksamaan edes vuokraa saati sitten ostamaan ruokaa. Mitä enemmän ajattelin talouskatastrofia, sitä tiukemmin piilouduin peiton alle.

Ja kuin ihmeen kautta ovikello soi.

Olisiko ollut alitajunta joka nytkäytti minut irti vuoteesta - tietoinen ajattelu ei sekaantunut asiaan. Peittoon kääriytyneenä ja ilman silmälaseja laahauduin ovelle. Siellä oli pirteä ja hyväntuulinen alakerran naapuri, saman vuosikurssin opiskelija jonka kanssa olin edellisenä iltana juonut kaakaota ja leikannut pellavasta mekkoa. Oli ollut puhetta siitä, että saattaisin ehkä lähteä perjantaina kuuntelemaan afrikkalaista maailmanmusiikkiopettajaa. Samalla kun naapuri noukki jääkaapista sinne edellisenä iltana unohtamansa maidon, ilmoitin ettei minulla ole aikomustakaan raahautua millekään kurssille koska olen nukkunut niin järjettömän huonosti.

Naapuri lähti ja kaaduin takaisin sänkyyn, nappasin kissan kainaloon ja vedin peiton uudestaan pään yli.

Aikaa tuskin kului kymmentä minuuttia kun ovikello soi uudestaan. Epäilemättä naapuri unohti taas jotain - en kyllä tajunnut mitä - ja huokaisten käärin peiton toogaksi siltä varalta että rapussa ravaa muitakin.

Yllätys oli suunnaton kun oviaukossa loistelikin ylimaallinen valo; maallinen naapurini oli hylännyt ihmishahmonsa ja omaksunut Kahvienkelin aspektin! Höyryävä pressopannu oikeassa ja appelsiinimehupurkki vasemmassa kädessään Kahvienkeli asteli keittiööni, laski pelastavan kahvin pöydälle ja lempeällä äänellään julisti että voin lainata Pyhää Pressopannua viikonlopun yli!

Sokaistuneena tästä ylimaallisesta ilmestyksestä, tuoreen kahvin tuoksun huumaamana en voinut kuin nyökätä, haparoida tieni kohti uskollista kahvikuppiani ja vapisevin käsin kaataa itselleni kupin tuoretta elämännestettä. Tänä aikana Kahvienkeli hiljaa katosi, epäilemättä astuen korkeuksiin.

Nyt Pyhä Pressopannu on kunniapaikalla keskellä pöytää. Keitän sillä aamu-, päivä-, ja iltapäiväkahvini kunnes Kahvienkeli maanantaina palaa korkeuksista ja ottaa taas naapurini hahmon. Silloin voimme yhdessä naureskella kotitalomme latvakakkoskokoelmalle ja onnitella toisiamme siitä, että kaikista Kokkolan pienkerrostaloista, me molemmat muutimme juuri tähän.

Palmu!

2006-09-18T23:33:00.000+03:00

Huonekasvini kasvavat kieroon ja kissani viettävät aikaansa kaapissa. Mitä tämä kertoo ja mistä?

Jukkapalmun runko alkoi jo muistuttaa korkkiruuvia kun raahasin sen uuteen kämppään. Kasvi joutui hakkuupölkylle; otin ison puukon ja pistin palmun poikki joka mutkan kohdalta. Sain viisi enimmäkseen suoraa palaa, jotka tökkäsin multaan siinä toivossa että edes pari lähtee kasvamaan.

Ja kyllä, viherrystä tapahtuu. Alimmainen pala - se johon jäi juurakko muttei yhtään lehteä - tunkee pieniä vihreitä nystyröitä. Muut palat viheriöivät yhä, joten voisi olla turvallista olettaa että ne ovat kehittäneet juuria. Kunhan juurtuvat kunnolla, ne varmaan kasvattavat lisää lehtiä.

Kohta on yhden ison ja kieron palmun sijasta viisi pientä, suoraa palmua. Paitsi että yhden vien Sudelle, että se saa taas huonekasvin tapettavakseen.

Läsnäolot kirjataan ylös.

2006-09-18T01:49:00.000+03:00

Maanantai-iltapäivälle on Tärkeää Ohjelmaa. On oltava tapaamassa ammattikorkeakoulun rehtoria, koulutusjohtajaa, kv-toimiston edustajaa, AVERKOn edustajaa sekä opiskelijakunnan pääsihteeriä elintärkeän Opiskelijana ammattikorkeakoulussa –opintojakson ensimmäisellä (ja toivon mukaan viimeisellä) tuntikokonaisuudella.

Tiukkasanainen sähköposti-ilmoitus paljasti, että "iltapäivä on pakollinen jokaiselle 1. vuosikurssin opiskelijalle. Läsnäolot kirjataan ylös. Poissaoloon on oltava pätevä syy (esim. sairastapaus), josta on ilmoitettava koulutusohjelmajohtajalle [sukunimi] etukäteen."

No mutta toki!

Anteeksi vaan herra / rouva koulutusohjelmajohtaja (lomailemassa oleva tiedottajanne unohti muuten antaa yhteystietonne, ja ilman etunimeänne en voi edes kokeilla mailata osoitteeseen etunimi.sukunimi-at-koulu.fi), en valitettavasti voi olla maanantaina paikalla koska tilasin iltapäiväksi syövän. Pahoittelen kovasti, että sairauteni estää minua saapumasta tähän epäilemättä äärimmäisen mielenkiintoiseen ja antoisaan tapaamiseen.

Aivan sattumalta löysin Koulun nettisivuilta henkilöhakutoiminnon joka - pelkän sukunimen avulla - löysi arkistoista koko nimenne, sähköpostiosoitteen ja puhelinnumeronkin. Maili ei enää ollut käytössä eikä numerostakaan kuulunut kuin kohinaa, mutta hyvän ja kuuliaisen oppilaan tavoin olen sentään yrittänyt ilmoittaa sairaudestani etukäteen.

Ihan siltä varalta että tuo sairauteni ei toteudukaan, niin mainitsen että minun on mentävä maanantaina koko päiväksi Kaustiselle suorittamaan arkisto- ja kenttätyökurssia jota ilman en saa konservatorion päättötodistusta. Se menee ikävällä tavalla päällekkäin tuon tärkeän Opiskelijana ammattikorkeakoulussa -opintokokonaisuuden kanssa. Olisin niin paljon mieluummin tapaamassa hallintojohtajia kuin tutkimassa Kansantaiteenkeskuksen arkistoja, mutta aina ei voi voittaa. Tulen sitten ensi kerralla.

karun kohtalon paluu

2006-07-25T14:47:00.000+03:00

On se vaan niin, että en osaa olla edes kunnolla Paha. Surullista, kovin surullista on se.

Tässäkin kirjoitusympäristössä aiemmin huomioitu karma, tuo teinix-kilkkeiden vaikuttavin alalaji, on osaltani jämähtänyt kohtaan -11. Pahan karmani luvusta taistelee tällä hetkellä muutama osapuoli, joista toinen käy vuorokauden välein nostamassa surullisia miinuslukuja ylöspäin, kun taas vastapuoli palaa lätkäisemään lisämiinuksia samaan tahtiin. Näin karmani heilahtelee välillä (-10)...(-11), koskaan asettumatta.

Vaan voi, mikä onkaan Annin, tuon Pahoista Pahimman tilanne?

-29

vinokino

2006-07-23T13:00:00.000+03:00

Telkkarissa homomiehet avautuvat heteroavioliitoistaan. Typerissä keskusteluohjelmissa ei ikinä käsitellä lesboja avautumassa elämästään miesten kanssa; lukion näteimmän tytön nainut neitihomo on kiinnostavampi aihe kuin onnettomaan heteroliittoon jämähtänyt äreä rekkalesbo.

Fag hagit seuraavat neitipoikia silmät kiiluen kun homoparat avautuvat kyynelsilmin Oprahille elämänsä suunnattomasta vaikeudesta. Vaan eipä taida kolme lasta miehen kanssa tehnyt flanellipaitainen rekkaäiti vetää puoleensa niitä nuorukaisia jotka uskovat että jokaisen lesbon sisällä asuu mallimittainen unelmatyttö joka ei vain koskaan ole saanut kunnon miestä.

Äh. Jospa sitä vaikka laittaisi telkkari kiinni ja tuijottaisi seinää - siinäkin olisi havaittavissa enemmän aivotoimintaa.

räkäflunssan koston pojan paluu, osa II

2006-07-21T17:38:00.000+03:00

*kröh* *kröh*

*niist*

Kolmas viikko eritasoisessa räkätaudissa. Rajakatseen pelissä kärsin kuumevaiheen, Kaustbyn festareilla äänenmenetyksen ja köhän, alkuviikosta aivastelun ja kutinan, nyt kaikki yhdessä tehostettuna erityisellä Aliens-räkää-kaikkialla-efektillä.

Helpotan kammottavaa tilaani kuluttumalla nenäliinojen lisäksi myös kuumaa tee-inkivääri-hunaja-carmolisseosta, Jirin valkosipuliuutetta, kurkkupastilleja, allergialääkkeitä, vitamiineja ja jäätelöä.

Tarkoitus oli käyttää hyväksi lämpimät kesäpäivät ja suorittaa vuosittainen mattojenpesuoperaatio. Kun räsymattojen vuosittaispesu oli jäänyt tekemättä monta vuotta peräkkäin, niin päätin sitten yrittää pitää pesurytmistä kiinni sitäkin tarkemmin nyt kun kerran saan käyttööni painepesurin ja muut välineet. Vaan painepesuri eli ei, matonpesu on senverran raskasta touhua että taitaa tässä flunssassa jäädä välistä. Ehkä elokuun lopulla ehdin ajatella asiaa uudemman kerran.

Äh. Menen nauttimaan jäätelöstä ja kesälukemistosta.

sternumentum

2006-07-19T23:48:00.000+03:00

(sternutatio, aivastus): nenän limakalvon ärtymisestä aiheutuva äkillinen nopea uloshengitys, syynä esim. hengitysilman ärsyttävät pölyt tai kaasut

Soitin iltapäivällä terveyskeskukseen siinä toivossa, että saisin allergialääkereseptin. Ennakko-odotus - pääkaupunkiseudun kokemusten jälkeen - oli, että pääsen aikaisintaan ensi viikolla vastaanotolle, lääkäri vilkaisee valuvaa nenääni ja lyö leiman paperiin.

Ystävällinen arvauskeskusapulainen kirjasi tietoni muistiin ja kehoitti hakemaan valmiin reseptin huomenna kolmen jälkeen. Ei odottelua, ei turhaa käyntiä lääkärillä. Hyvää palvelua, sano!

Tuntuu siltä kuin taannoinen lyhytkestoinen mutta sitäkin ärhäkämpi flunssa olisi laukaissut pahimman heinänuhan vuosiin. Tiedä sitten liittyvätkö asiat oikeasti mitenkään toisiinsa - mutta tuskin flunssa oli loppunut kun aloin aivastella, kuluttaa nenäliinoja ja raaviskella kitalakeani pahemmin kuin viitenä viime vuonna yhteensä. On tämäkin taas: ääni ei ole vieläkään palautunut normaaliksi edellisen ruton jäljiltä ja tässä sitä jo kärsitään seuraavaa räkätautia.

Lohdutin itseäni ostamalla kallista jäätelöä (3,70€) ja halvan kirjan (3€). Kirja epäilemättä päätyy lukemisen jälkeen divariin, koska kaikkea roskaa en minäkään halua hyllyssäni säilyttää. Ja sitäpaitsi, jos saan kesälukemisen myytyä, voin ostaa kolikoilla lisää jäätelöä.

onni on oma netti

2006-07-18T21:54:00.000+03:00

...varsinkin kun on ollut elänyt muiden nurkissa puolitoista kuukautta. Kolmas kokonainen vuorokausi kotona on uponnut säätäessä kaikenmaailman turhien nettipalvelujen kanssa.

Anni lähti ja vei matot mukanaan. Menin vintille etsimään omiani ja hämmennyin kovasti kun mystinen räsymattokleptomaani oli kähveltänyt äidinäidin kuusikymmenluvulla teettämän lattianpeitteen. Arvoitus ratkesi kun vierailulla poikennut äiti muistutti minun luovuttaneen maton hänen uuteen asuntoonsa.

Puolentoista kuukauden tapahtumia en ala kirjoittaa, paitsi sen verran että pienet kissaterroristit oppivat metsästämään hiiriä & myyriä. Ensimmäinen myyrä tuotiin jalkojeni juureen varsin eläväisenä, toinen taas jätettiin iloiseksi yllätykseksi eteisen lattialle huomattavan kuolleena. Kissojen pettymykseksi en osallistunut metsästysharjoituksiin vaan nostelin edesmenneet tuhoeläimet puutarhalapiolla kompostiin.

Nyt ne osaavat kulkea ulkona ja metsästää. Kohta ne polttavat tupakkia ja kerjäävät rahaa baari-iltoihin.

Rääkyi männikössä yöllä yksinänsä

Valitus, vitutus ynnä avautuma

koirakoulu, osa 537

sello

Nenänaama

kuki jo!

ihmissyöjäkoira

Koiraraportti, osa 1

palikkaleikki

Onni on lierihattu

Terassi-ilo

eläintarha kasvaa

Vinoa vettä hiisi?

kaiken näkee kun vanhaksi tulee

hurtta

huomenta!

naurettavaa pelleilyä

lataamo

tällä viikolla...

Politiikka - tuo kuningasten laji

surku

räkä

ojasta allikkoon.

totaalirepeämä

Arthur C. Clarke kuoli

päivän sarjakuva

In a galaxy far, far away...

Mateenmaksapata

pippuria

pahapaha nettirasisti

Nooa

Helvetillinen närvä

jouluelokuva

Ei keppiä, ei porkkanaa.

"Sirpaleet tuovat onnea!" huusi Katto-Kassinen ja heitti äidin kristallimaljan ilmaan.

Päivän media

keksiviikkoilublogi

Palautetta

voitin nettitestin!

Your Score: House Stark

27% Dominant, 45% Extroverted, 72% Trustworthy

opiskelijan koekeittiö

borsch

patapata

ruma sana

Onni on oma hiomakone

Kalevi

muuttoa

Kuvamateriaalia

Soneran laatulaajakaista

stressinhelpotus

ei ole tyhmä olo

valmis!

kukkahimo

suolimatoloisia

Miten olla radikaali olematta liian radikaali?

Joskus käy mäihä.

journalismin helmiä

äiti, äiti, hae lankaa!

järvikaislanmyyjä!

hilkkahetki

olkihattu

kellarissa haisee

pyöräonni

sukka

Nithreus

Varo! Merkintä sisältää kissakuvan!

Nyhväysauvo

Askarrellaan-paskarrellaan

baa-aa

koti!

Päivän biisi

Muorisiili

Digeliusnostalgia

Hypoteettinen isoisä

yh.

*rips*

talvinen olut

Se putkisierainlepakko, rantaryöväri ja vandaali! (osa 2)

ruåttia bussissa

rips